Kisakausi 2016

Edellisen blogipäivityksen aikaan Toukokuun alussa kisakausi oli alussa ja olin palannut Puolasta kisoista kotiin. Nyt, viisi kuukautta myöhemmin, kisakausi on ollut jo tovin ohi ja nyt onkin tullut aika vähän kertoa, miten kauden kisat sitten menivätkään.

Huhtikuu
Huhtikuun jokaisesta kisasta löytyykin tarinaa jo blogista, mutta lyhyesti voi sanoa, että kisakausi lähti ihan kohtalaisesti liikkeelle ilman suurempia menestyksiä. Mutta pääasia oli se, että kisassa jalka oli ihan eri tuntuinen kuin edellisenä kesänä ja näin ollen pystyi toteamaan, että talven treenit ovat nostaneet kuntoa huomattavasti. Huhtikuussa kisasin siis kaksi kisaa Tanskassa, Lattomeriajon Porissa, kaksi kisaa Turussa sekä viisi etappisen kisan Puolassa.

Toukokuu
Toukokuussa olin pariin otteeseen hieman kipeä, mutta ei onneksi tullut mitään pahempia tauteja ja pienistä flunssista selvisi muutaman päivän levolla. Toukokuussa kisasin Suomessa vain Mustion tempossa ja kerran viikkotempossa Liedossa. Mustiossa 50 kilometrin aika-ajo todella sateisessa ja rajussa kelissä oli omanlaisensa elämys, ei siitä sen enempää. Kuun lopulla olimme Fincyclingin kanssa Hollannissa kisoissa. Kisa alkoi erittäin tuulisella maantie etapilla, joka sujui omalta osaltani hyvin reiluun puoleen väliin asti. Siinä kohtaa kärkiporukassa itseltäni meni ensin rengas ja seuraavalla mukulakivi pätkällä menikin pyörän runko kokonaan poikki ja ajokelvottomaksi. Sain huoltoauton katolta varapyörän, jolla pystyin sitkuttelemaan maaliin asti. Seuraavan päivän aamuna oli aika-ajo, jossa sain puristettua ihan hyvän suorituksen, vaikka kärkeen eroa kertyikin hieman. Iltapäivän maantie etapilla olin mukana kolarissa ja siinä rytäkässä loukkasin oikean olkapääni, joten jouduin jättämään kisan valitettavasti kesken. Onneksi olkapäässä ei sitten ollut mitään vakavampaa ja Hollannista kotiin palattuani pääsin taas heti pyörän päälle.

Kesäkuu
Kesäkuun ensimmäinen kisani oli Ilpon tempo Porissa. Siellä sain puristettua kauden siihen astisen parhaan aika-ajo suorituksen niin tunteen kuin tehojenkin puolesta. Viikon päästä tästä oli ohjelmassa kolmen kisan viikonloppu Suomessa, perjantaina Porvoossa OW:n muistoajo, lauantaina Lahdessa Fellmannin kortteliajo ja sunnuntaina Porvoon ajot. Perjantain muistoajokilpailussa pääsin maalin jonkin näköisessä väliporukassa kärjen ja pääjoukon välissä. Lauantaina Lahden korttelikisassa kisani jäi kesken puolessa välissä ja sunnuntain Porvoon ajoissa ensimmäiset kolme tuntia meni pääjoukossa istuessa, jonka jälkeen M18 sarjalaiset päästettiin irti ratkaisemaan oma kilpailunsa, loppukirissä sijoitun kolmanneksi. Näistä kisoista viikko eteenpäin niin olin jo matkustanut Saksaan junioreiden maailman cupin kisaan, jossa taso oli erittäin kova. Kisan reitit ovat mäkisiä ja näin melko raskaita itselleni. Tuli kuitenkin ajettua viimeiselle etapille asti, jossa sitten tuli heitettyä sivuun tulevan SM tempon takia. Siitä ei sitten ollutkaan mitään hyötyä, parin päivän päästä kisatussa SM tempossa oli ylivoimaisesti koko kauden huonoimmat jalat enkä päässyt koko kisan aikana mihinkään. Vähän kun koitti nostaa vauhtia niin jalat olivat ihan loppu. SM tempon jälkeen oli reilu viikko SM maantiehen, joka kisattiin Heinäkuun alussa.

                                         Kuva: Jari Birling

Heinäkuu
Heinäkuun alussa kisattiin siis SM maantie. Kisassa minulla oli erinomaiset jalat ja tuli iskettyä kisan aikana varmaan 20 kertaa kuitenkaan pääsemättä irti. Porukka kuitenkin harveni kisan aikana ja lopussa meitä oli 4 ajajaa taistelemassa voitosta. Loppukirissä sijoituin kolmanneksi. Vaikka kisan voitto jäikin saavuttamatta, niin kisa antoi hyviä signaaleja jatkoa ajatellen. Kisan hyvistä jaloista kertoo mm. se, että maantie kisan keskiwatit olivat muutaman kymmentä wattia isommat kuin reilu viikko sitten kisatussa SM tempossa, np:stä puhumattakaan.. SM maantien jälkeen lähdettiin Belgiaan, jossa oli ohjelmassa 5 etappinen junioreiden kisa. Kisasta jäi erityisesti mieleen viimeinen etappi, jossa olin pitkän ajan irti 8 muun ajajan kanssa. Vaikka kisa päättyikin keskeytykseen, niin olin tyytyväinen, että sain ajettua jalat ihan tyhjäksi ja etapilta tuli saatua paljon kokemusta, josta on varmasti hyötyä tulevaisuudessa. Belgian kisan jälkeen olikin parin viikon mittainen treeni tauko. Parin viikon aikana sain harjoiteltua erinomaisesti ja kunto lähti omasta mielestäni selvästi nousuun. Toivoin vain, että se näkyisi myös loppukauden kisoissa. 24.7 kisasin sitten pienen tauon jälkeen Gif Chebici tiimin kanssa Virossa Lauri Ausin muistokilpailussa ja viikko tästä myöhemmin 31.7 ajoimme Pandiveren Rattarallin. Lauri Aussin kisa meni vähän tuntuman hakuun pitkän kilpailutauon takia, mutta seuraavan viikon Rattarallissa tunne oli erinomainen ja jalat tuntuivat vahvoilta. Kisan alussa lähti irtiotto, josta meidän joukkueesta oli kaksi ajajaa mukana, joten koko päivä meni sitten pääjoukon vauhtia hillitessä. Lopussa pääsin muutaman muun ajajan kanssa irti pääjoukosta ja tulin väliporukassa kärjen ja pääjoukon välissä maaliin. Kisassa ajettiin kaikki sarjat yhtenälähtönä ja olin maalissa U19 sarjan ensimmäisenä.

Elokuu
Elokuun alussa ajoin muutamia paikallisia tempokisoja ja sitten kuun toisena viikonloppuna Liedossa Scoda maantiecupin osakilpailun. Kisa meni minun osaltani ihan jees, olin maalissa 9., ja tunne taas jalassa hyvä. Pääsin toiseksi viimeisellä kierroksella yksin pääjoukosta irti ja pian takaata tuli vajaan kymmenen hengen porukka, jossa ajoimme maaliin asti. Loppukirissä ei oikein ollut mahdollisuuksia vielä miehiä vastaan, mutta ehkä vielä joku päivä. Elokuun puolivälissä lähdimme Fincyclingin kanssa Pohjois-Norjaan kisoihin. Kisa oli pituudeltaan 95km, joka ajettiin täyteen pientä lenkkiä kiertäen. Lenkillä oli yksi pieni nousu, muuten reitti oli helppo ja se ei oikein suosinut irtiottoa pitkän loivan laskun vuoksi. Itse ajoinkin muutamaa iskua lukuunottamatta koko kisan ihan keulilla ja sain näin erinomaisen treenin kisasta. Norjan kisasta viikko eteenpäin niin oli vuorossa Suomessa SM kortteli kilpailut Tampereella. Tämän viikon torstaina sain ajettua erinomaisen treenin, jossa tuntui, että "tänään minua ei pysäyttäisi kukaan". Sama meno jatkui SM korttelissa. Olin varautunut samaan kuin SM maantiellä, eli noin 20 iskuun. Nyt kuitenkin pääsin ensimmäisessä mutkassa, ensimmäisellä yrityksellä yksin irti ja pystyin tempoamaan yksin muilta karkuun. Kisa kesti reilu 52 minuuttia, josta olin yksin irti 51,5min. Yksinkertaista.

Kuva: Jari Birling

                                          Kuva: Erik Relanto

Viikko SM korttelin jälkeen lähdimme Fincyclingin kanssa Latviaan 4 etappiseen kisaan. Lähtökohdat perjantaina alkavaan kisaan eivät olleet parhaimmat mahdolliset, sillä ajoin saman viikon keskiviikkona koulumatkalla pyörällä pienen kolarin. Onneksi kolarista tuli minulle vain musta silmä ja pientä rupea naamaan, pyörä tosin kärsi enemmän.. Mutta Latvian kisa alkoi siis Perjantaina kahdella etapilla, tempolla ja maantiellä. Aamun aika-ajossa kulku oli hyvää ja sijoituin viidenneksi. Lähtökohdat olivat siis hyvät maantie etapille. Maantie etapilla lähdin 23 kilometrin kohdalla yksin irti. Voitin ensimmäisen välikirin. Jatkoin yksin ajamista. Pian takaata tuli pari ajajaa ja pian muutamia lisää. Pian kärkeen olikin muodostunut jo 20 ajajan kärkiryhmä, joka pystyi pitämään hyvää vauhtia yllä. Voitin toisenkin välikirin. Pikku hiljaa porukka alkoi rakoilemaan ja pääsinkin 5 muun ajajan kanssa irti. Kisa päättyi loppukiriin, jossa onnistuin puristamaan itseni kolmanneksi. Maalissa tilanne näytti hyvälle. Olin pistekilpailun johdossa ja kokonaistilanteessa toisena vain sekunnin johtajaa perässä. Eli selvät hyökkäys asemat seuraavalle päivälle.

Lauantai valkeni erittäin tuulisessa kelissä. Päivän reitti oli vain 5kilometriä pitkä ja kisan pituus oli noin 120km. Heti toisella kierroksella porukka meni palasiksi ja itse pääsin ihan kärkiporukkaan yhden joukkuetoverin kanssa. Hän kuitenkin pian valitettavasti kaatui ja jäin yksin taistelemaan puolalaisia johtajia vastaan. He olivat merkinneet minut erittäin tarkasti ja joku puolalainen istui koko ajan minun takarenkaassa. He pystyivät kuluttamaan minun voimiani pitkin päivää ja lopussa keltapaita pystyikin karkaamaan ja itse jäin ajamaan yhden virolaisen kanssa kahdestaan täysillä (=hitaasti) kohti maalia. Maalissa olin ihan väsynyt, eroa kärkeen kertyi sen verran että kokonaiskisa taisi mennä, pistekisa ei välttämättä, sillä olin siinä vielä kolmantena. Sunnuntaina taistelemaan siis siitä!

Sunnuntainakin oli varsin tuulinen päivä, nyt vain rata oli huomattavasti helpompi. Heti alussa huomasin, että pistekisaa johtanut puolalainen oli koko ajan minun takanani ja teki kaiken mitä minäkin. Minua ei päästetty mitenkään irti. Kehotinkin joukkuekavereitani iskemään irti ja he pääsivät helposti. Kisassa oli kaksi välikiriä. Ensimmäiseen välikiriin tultiin massakirinä. Kolme parasta saa pisteitä. Joukkueeni ajoi erinomaisesti kiriä minulle, mutta jäin kirissä viidenneksi. Tuli todettua, että massakiristä en tule saamaan yhtään pistettä. Olisi pakko päästä irti.. Toisella kierroksella lähti irtiotto, josta oli meidän joukkueesta yksi ajaja mukana. He saivat noin puolen minuutin eron. Kisa kului. Noin 5km ennen toista välikiriä huomasin ensimmäisen kerran kisan aikana, että kukaan puolalainen ei ole minun takarenkaassani kiinni. Päätin iskeä ihan täysillä ja pyrin nousemaan hatkaporukkaan mukaan. Onnistuinkin ja hatkassa ollut tiimikaverini veti minulle hyvin välikirin ja olin siinä toinen. Pistekisa kävi kutkuttavaksi. Miettisin, että minun pitäisi olla maalissa vähintään 4., jotta voittaisin pistekisan. Saatiin tällä samaisella pienellä porukalla vauhti pidettyä hyvin ylhäällä ja onnistuttiin säilyttämään ero puolalaisten vetämään pääjoukkoon. Kisa meni loppukiriin jossa onnistuin olemaan kakkonen. Näin varmistui punaisen paidan eli pistekisan voitto! Fiilikset olivat hyvät ja tulokset tuli tehtyä hienon ja upean joukkuetyön avulla. Kiitos siitä koko joukkueelle!

Syyskuu
Syyskuussa ajoin Suomessa vielä parit kilpailut, Ruskon 40 kilometrin aika-ajon ja Kankaanpään syysetapit. Ruskolla vähän hyydyin pitkässä aika-ajossa. Kankaanpäällä jalka oli ensimmäisenä päivänä tempossa ja korttelissa vähän nahea, mutta sunnuntaina erinomainen. Lähdin taas pitkään kisaan ajatuksella "jalat ihan tyhjäksi". Olinkin ensimmäisellä kierroksella pitkiä toveja yksin irti ja toisella kierroksella pääsin mukaan kisan ratkaisevaan irtiottoon. Noin 30kilometriä ennen maalia porukka meni palasiksi ja ajoimme muutaman muun kanssa vain maaliin. Kuitenkin kisasta tuli mahtava pitkä harjoitus tulevaa varten ja sai jalat kyllä tyhjennettyä ihan täysin. "Syysetapit" viikonlopun jälkeen jatkoin kovaa harjoittelua, sillä pidimme viimeaikaisten hyvien näyttöjen perusteella arvokisa valintaa mahdollisena. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut ja kausi päättyi kisojen osalta siis Kankaanpään viikonloppuun.

  Kuvat: Jari Birling

             
Yhteenvetoa
Yhteenvetona voisin sanoa kaudesta, että omasta mielestäni kausi oli hyvä ja nousujohteinen. Ehkä vähän harmittaa, että kaikki "kovimmat" kisat kisattiin alkukaudesta, sillä oma kuntoni oli loppukaudesta huomattavasti alkukautta parempi. Kauden aikana tuli hyvin ymmärrettyä se, että alkukauden kisoissa ei välttämättä tarvitse menestyä, niitä voi pitää eräänlaisina erittäin kovina harjoituksina jotka nostavat kuntoa. Esimerkiksi Belgian viimeisen etapin DNF ei harmita niin paljon, kun tiedän, että sain kisassa ajettua jalat ihan tyhjäksi ja ehkäpä sen avulla voitettua pistekisan Latviassa reilun kuukauden kuluttua? Jos pitäisi rankata kauden kisoja järjestykseen, niin mielestäni TOP 3 kisat olivat:

1. Latvian viimeinen etappi
2. Latvian ensimmäinen maantie etappi
3. SM kortteli.

Numerot ovat aina kivoja ja niiden analysointi se vasta hupaisaa onkin. Kisa startteja kaudelle 2016 kertyi 53, kilsoja yhteensä 3206,7km, joista maantiekisoissa 2672,7km, aika-ajoissa 390km ja kortteli kisoissa 144km. Kauden aikana tuli nähtyä maailmaakin. Yhteensä tuli ajettua pyörällä 13 eri maassa. Startteja kertyi Suomessa 26, ulkomailla 27.

Kauden aikana tuli ajettua iso osa kisoista Fincyclingin paidassa, siitä iso kiitos! Kaikille huoltajille, joukkueenjohtajille, tukijoille sekä joukkuetovereille, joiden kanssa on saanut ajaa yhdessä kisaa! Vuosi oli hieno ja opettavainen, varmasti jokaiselle.

Ensi kaudenkin kuviot alkavat olla selvillä. Parina viime kaudella seuranani on toiminut Turun Urheiluliitto. Urheiluliitossa on ollut hienoa ajaa ja ylpeänä on saanut pukea mustakeltaisen paidan päälle. Ensi kaudelle joudun kuitenkin vaihtamaan seuraa, jotta pystyisin kehittymään myös jatkossa. Maantiepyöräilyssä joukkue on erittäin tärkeässä roolissa ja Urheiluliiton tämän hetkisen ajaja vähyyden vuoksi vaihdan seuraa kokkolalaiseen GIF:iin ja tulevan kauden tiimini on GIF-CHEBICI. On hienoa päästä mukaan hienoon ja toimivaan joukkueeseen, jonka tarkoituksena ja tavoitteena on voittaa. Samalla haluan kuitenkin sanoa ison Kiitoksen Urheiluliitolle parista viimeisestä yhteisestä kaudesta!

Haluan myös kiittää kaikkia kaudella 2016 minua tukeneita, perhettäni, valmentajaani Tommi Martikaista, yhteistyökumppaneita... Kiitos Wattbike Finland, Piikkiön POP pankki, Lions club Piikkiö sekä Nummen pyörä/Jari Petäjä! Tukenne on sanoin kuvailemattoman tärkeää!

Valmistautuminen tulevaan kauteen on alkanut ja toivotaan, että kaudesta 2017 tulee vieläkin parempi!!!

Jesse

La Coupe du President de la Ville de Grudziadz 2016 Puola

Olin siis noin viikon verran Puolassa kisoissa ja nyt on hyvä kerrata, miten reissu sujuikaan. Lähdimme reissuun Torstaina aamulla klo 6 Paavo Nurmen patsaalta. Tämä tarkoitti, että kotoa piti lähteä jo klo 4:15. Noh, patsaalle, pyörien ja muiden varusteiden pakkaamiset autoon ja sitten suoraan täyttä hanaa laivaan, joka lähti Helsingistä kohti Tallinnaa klo 7:30. Tallinnassa matkaamme liittyi meidän kaksi virolaista huoltajaa, joten tästä eteenpäin ei tarvinnut itse ajella autolla. Tai saanut. 

Menomatka sujui hyvin läpi Baltian maiden ja pääsimme Torstaina yöpymään Puolan puolelle siistiin majoitukseen. Illalla pieni verryttely kävely Puolan pimeillä teillä, sitten nukkumaan ja aamulla matka jatkui sateisessa kelissä kohti kisapaikkaa. Onneksi sade loppui pian ja aurinko alkoi paistamaan. Keli oli hyvä. Saavuimme iltapäivällä kisapaikalle. Kävimme heti ennen majoittautumista tutustumassa seuraavan päivän joukkueaika-ajon reittiin samalla paikkoja avaten pitkän automatkan jäljiltä. Reitti oli ihan mukava, alku oli melko tasaista, sitten tuli parin kilometrin lasku, jonka jälkeen loppu olikin sitten nousua kohti maalia. Tämän harjoituksen jälkeen siirryimme majoitukseen ja pian syömään. Majapaikkamme oli perinteinen kisamajoitus, neuvostoaikainen korkea, noin 20 kerroksinen kerrostalo, jossa kaikki kisailijat yöpyivät. Ihan suoraan sanoen aika hirveä, mutta kaikille sama ja kaikessa pitää pystyä elämään, joten… Sänky löytyi, joten lattialla ei joutunut nukkumaan. Jotain plussaa! Pian siirryimmekin talossa sijaitsevaan ruokalaan, jossa tulisimme syömään seuraavat 4 päivää. Ruoka oli puolalaista paikallista ruokaa, joten ei kovin hyvää, kun ei ole sellaiseen tottunut. Onneksi jokaisella aterialla oli sentään jotain, mitä pystyi syömään… Vähintään leipää! Illalla menimmekin aikaisin nukkumaan, koska seuraavana päivänä olisi tiedossa kaksi etappia, joukkueaika-ajo ja ensimmäinen maantiekisa.

Aamu valkeni aurinkoisena ja aamupalan jälkeen siirryimmekin nopeasti pyörillä aika-ajon lähtöpaikalle. Lähtömme oli klo 10:08. Verryttelimme maantiellä auringon paisteessa riittävästi ja pian olimmekin valmiita lähtöön. Jouduimme antamaan muille hieman tasoitusta, sillä meitä oli joukkueessa vain 5 (useimmilla 6) ja yhdellä meistä oli tempopyörän sijaan alla normi maantiepyörä (olimme suunnitellut että hän ei vedä lainkaan)…

Startti tapahtui ja itse vedin meidän ensimmäisen vedon. Olimme suunnitelleet, että minä pyrkisin tekemään ainakin alussa noin minuutin tasaisia, kovia ja pitkiä vetoja. Muut ehkä noin 30s. Kilsan kohdalla koimme ensimmäisen takaiskun, kun yksi kaveri tippui jo tasaisella. Jouduimme pyörittämään loppuajon kolmella kaverilla. Meno oli ihan OK:ta ja saimme pienellä porukallakin hyvän rytmin päälle. Loppunousussa saimme annettua kaikkemme itsestä ja maalissa taisimme olla 18. noin 30 joukkueesta. Yllättvän hyvin!

Tempon jälkeen nopea siirtyminen majapaikalle, jossa aloimmekin pian keskittyä iltapivän maantie etappiin. Startti oli klo 4. Nyt kisapaikalle, Jablonowo Pomiin olikin vähän pitempi matka, joten siirryimme paikalle autoilla. Pienten verryttelyjen jälkeen olimme valmiita starttiin. Tai siis tuumatarkastukseen. 50min ennen starttia. Tuumatarkastukseen tappelu oli kova, koska sinne otettiin vain yksi kerrallaan ja siinä ratkesi myös lähtöpaikka. Noh, selviydyin tästä kohtuullisesti ja olin lähdössä aikalailla porukan keskivaiheilla. Lähtöviivalla jouduimme odottamaan starttia varmaan joku 40min. No mutta, onneksi lähtö koitti viimein.

Kisa ja ajaminen oli heti alusta alkaen todella levotonta. Kaikki halusivat väkisin kärkeen kapeilla teillä ja kasoja tuli paljon. Itse nousin aika alussa melko kärkeen, mutta pian jotkut kaksi edellä olluttani sähläsivät mutkassa ja tipun taas aika taakse porukkaa. Päätin ajaa alun hieman liian takana ja antaa muiden tuhlata ensimmäisellä kierroksella voimia. Toisen ja kolmannen kierroksen aikana ajo rauhoittuikin ja pääsin selvästi helpommin nousemaan aivan porukan kärkeen. Vähän aikaa sitten porukasta oli irtaantunut noin 6 hengen porukka ja päätin lähteä yksin ajamaan heitä kiinni. Oma jalkani tuntui hyvältä ja uskoin pystyväni nousemaan yksin kyseiseen porukkaan. Pääsin pääjoukosta hyvin irti ja aloin yksin jauhamaan kovaa. Pian tapahtuikin jotain odottamatonta. Tie teki pari tiukkaa mutkaa, ensin vasemmalle, sitten oikealle. Tulin mutkaan liian kovalla vauhdilla ja ajauduin jälkimmäisessä mutkassa asvaltin kautta ojaan. Pintanaarmuja oikealle puolelle kroppaa, ei onneksi muuta. Nousin nopeasti ojasta ylös. Pääjoukko oli ajanut minut kiinni ja he vyöryivät vauhdilla ohitseni. Revin itsestäni ja pyörästäni ylimääräiset heinät pois. Pääjoukkoa meni vieläkin ohi. Lasini olivat tippuneet päästäni ja jääneet ojaan. Jätin ne sinne ja jatkoin matkaa turvallisesti pääjoukossa. Siinä menikin sitten loppukisa. Ihan lopussa yritin ehkä vähän rohkeastikin nostaa sijoitusta porukassa. Tämä onnistui hyvin aina viimeiseen kurviin saakka, jossa yritin ajaa liian pienestä välistä ja jouduin hidastamaan vauhtia. Porukkaa meni vähän ohi, mutta ei pahasti. Maalissa sijalla 77. Pian maaliintulon jälkeen kisalääkärin luokse, joka putsasi haavani. Sitten vain nopeasti kämpille, jossa ruokana puolalaista ruokaa. Loppuilta keskittymistä seuraavan päivän etappiin, joka olisi kisan pisin (110km) ja mäkisin.

Seuraavan päivän etapin startti oli vasta klo 3, joten aamupäivällä ei ollut oikein mitään tekemistä. Vietimme aikaa Viron maajoukkueen kanssa, eipä kummempia. Edellisenä yönä minulle tuli nuha ja olo ei muutenkaan ollut mikään kaikkein paras. Päätin kuitenkin startata kisaan, koska muita oireita ei ollut. Nyt sain tuumatarkastuksessa tapeltua itselleni lähtöön eturivin paikan. Pääsi heti lähdössä livestreamin kuviin. Reitti oli aika tasaista ja kumpuilevaa, paitsi aivan kierroksen loppu, joka oli nousua ja mäkeä. Voimani ei ollut kisassa mitkään parhaimmat, joten tyydyin peesailemaan koko kisan. Aina ennen mäkeä nousin alamäessä porukan kärkeen. Ylämäessä sitten taas pystyin ottamaan rennosti ja valusin porukan läpi hännille. Tällä taktiikalla pystyin ainakin säästämään voimia mäessä. Jokainen kierros eteni suunnilleen osaltani samalla tavalla, kerran taisin olla jossain pienessä hatka yrityksessä mukana, muuten ajoin passiivisesti. Lopussa lopetin sijalla 74.

Kolmannen päivän kisa oli taas vähän lyhyempi, vain 84km. Reitti oli taas aika kumpuilevaa ja tasaista. Erona kahteen edelliseen päivään oli se, että nyt tuuli oli yltynyt. Reitillä oli pari hyvää sivaripätkää, myötätuuliosuus ja tietysti myös vastatuuli. Voimani eivät valitettavasti olleet tässäkään kisassa mitkään parhaimmat. Hyvällä sijoittumisella tietyillä kohdilla pystyi hommasta tekemään itselleen erittäin helpon. Myötätuulessa porukka revittiin aivan jonoksi. Siinä kun oli tarpeeksi keulilla, niin ei tarvinnut tehdä noin 55kmh vauhdissa juuri mitään. Sivutuulessa hyvässä peesissä oli tosi kevyt istua. Kisassa tuli pari isomaa kasaa. Viimeinen noin 6km ennen maalia. Siinä kaatui varmaan 10-20 kaveria ja tämän myötä pääjoukko meni todella moneen palaseen. Itse jäin kakkosryhmään, jossa kanssani oli mm. keltapaita ja valkopaita. Heidän joukkuekaverit vetivät eron kärkiryhmään raivolla kiinni ja pääjoukko tuli taas yhdessä maaliin. Itse oli 57 ilman suurempaa kirimistä.

Kisan viimeinen etappi oli taas vähän pitempi, noin 109km. Heti lähdössä huomasi, että koko porukka on melko väsynyt. Ajo oli todella paljon rauhallisempaa kuin esimerkiksi ensimmäisenä päivänä. Irtiotto yrityksiä oli paljon vähemmän, kaikki tyytyivät tasaiseen kovaan vauhtiin. Reitillä oli taas pieni mäki, joka oli onneksi pienempi kuin pari päivää sitten ollut mäki. Itse yritin toisen kierroksen alussa pari kertaa irti siinä kuitenkaan onnistumatta. Voimat eivät olleet mitkään parhaimmat, pieni flunssa päällä. Loppupäivä sitten taas käytännössä pääjoukossa ajellessa. Onneksi viimeisellä kierroksella lähteneeseen hatkaan pääsi yksi meidän tiimistä ja hän kirisi tiimillemme kolmannen sijan. Itse päätin tämän etapin, jonka keskinopeus oli noin 44,5kmh, sijalla 66. Koko etappi ajon kokonaissijoitukseni oli 52. Ihan ok vähän vajaa voimaisena ja kilpailussa, jossa ei ollut yksilö aika-ajoa.

Pian viimeisen etapin jälkeen alkoikin kotimatkamme kohti Suomea. Matka sujui hyvin ja saavuimme ke-to välisenä yönä autoilla Suomeen. Oma vointini oli parantunut matkan aikana ja pääsinkin torstaina lenkille Suomessa. Suunnitelmissa oli mennä ajamaan lauantaina Nurmijärvelle 170km mittainen kilpailu Eliten mukana, mutta perjantaina koulun jälkeen iltapäivällä nousi kuume vajaaseen 38 asteeseen ja muutenkin vointi heikkeni. Tiesi pari päivää ”pakkolepoa.” Kuumetta oli onneksi vain perjantaina, lauantaina oli enää vain pieni nuha ja sunnuntaina ei ollut oikein enää mitään oireita. Sunnuntaina pääsinkin jo tekemään maantiepyörällä kevyen ajon. Vointi OK ja kaikki oireet poissa. Tällä kertaa joutui pitämään taudin takia ”pakkolepoa” vain kaksi päivää. Voiko sellaista edes laskea taudiksi?

Nyt alkuviikon treenit ovat sujuneet jälleen hyvin ja suunnitellusti. Olen tehnyt kaikki treenit tempopyörällä, sillä tämä viikko on aikalailla aika-ajo painotteinen. Torstaina on tarkoituksena käydä ajamassa TVC:n viikkotempossa kymppitempo. Ihan mielenkiintoista nähdä, millaiseen aikaan ja vauhtiin kymppi kulkee tällä hetkellä. Lauantaina puolestaan on tarkoituksena mennä Mustioon ajamaan Miesten sarjaan 50 kilometrin mittainen aika-ajo. Vähän ylimittainen tempo, mutta mielenkiintoista sielläkin nähdä, että millaisia teholukemia tuollaisella matkalla pystyy tässä vaiheessa kautta tuuttaamaan ulos. Jos hyvin käy, niin toivottavasti paljon. Lauantaiksi on kyllä luvattu aika hirveätä säätä. Koko päivän täyttä vesisadetta. Ihana keli tempoa pitkä matka. No, kaikille sama ja täytyy sitä tuollaisessakin kelissä osata ajaa. Palataan loppuviikosta siihen, miten tempot kulki! Kuulemisiin!

Jesse

Ennakointia Puolaan

Huomenna koittaa siis lähtö Puolaan! Jee, kivaa! Taas pääsee kisaamaan ja näyttämään muille, kuinka kovassa kunnossa sitä onkaan (tai kuinka heikossa). Kokoontuminen on jo klo 6 Helsingissä. Tämä tietää, että täytyy lähteä jo noin klo 4 kotoa sinne päin. Lautta lähtee klo 7:30 Tallinnaan ja sieltä sitten jatketaan läpi Viron, Latvian ja Liettuan kohti Puolaa. Välillä voidaan joutua yöpymään. Kisat alkavat lauantaina kahdella etapilla (ttt ja maantie) ja sitten kolmena seuraavana päivänä on joka päivä yksi maantiekisa. Rankkaa touhua, varsinkin eka päivä. Kaksi kisaa samana päivänä. Väsyttää jo etukäteen.

Alkuviikon treenit sujuivat hyvin ja pystyn lähtemään luottavaisin mielin Puolaan. Palautuminenkin on sujunut viime viikonlopun kisoista mahtavasti. Viikolla pääsin ajamaan myös muutaman treenin aika-ajopyörällä. Vähän oli alussa säätämistä, mutta kyllä se siitä. Jokainen lenkki sujuu ainakin paremmin kuin edellinen ja aika-ajoasennossa pystyy ajamaan rennommin. Tänään jaksoi ajaa jo 30min aika-ajoasennossa kohtuu reippaasti. Täytyy tässä lähiviikkoina hankkia pyörään uusi tanko. Sillä voisi saada vielä vähän paremman asennon ja ennen kaikkea rennomman!

Mutta mitäs Puolasta? Puolan kisoista on löytynyt netistä aika vähän tietoa. En edes tiedä etappien pituuksia tarkalleen, mutta luultavasti noin 100 kilometrin etappeja tiedossa. Joukkueaika-ajo 12km. Majoitus ei oletettavasti ole kovin kummoinen, netistä ei tarvitse edes haaveilla. Jos jostain lähikahvilasta löytyy WIFI, saattaa blogi päivittyä reissun aikanakin. Kisat ovat varmasti kova tasoiset ja niissä ajetaan kovaa. Joukkueaika-ajossa täytyy koittaa ajaa mahdollisimman lähellä kärjen vauhtia, jotta GC:ssä ero kärkeen ei kasvaisi liian suureksi. Maantie etappeihin lähden ajamaan aktiivisesti ja pyrin saamaan jotain tulosta aikaan. Saa nähdä miten käy. Palaillaan ja kuullaan!

TS kortteli 2016

Sunnuntaina kisattiin perinteiset TS kortteliajot, jonka reitti kiertää Aurajoen vartta koko ajan. Kierros on pitkä reilun kilometrin ja se kierretään 50 kertaa. Joku voisi sanoa että menee pää pyörälle mutta… Ei auta kuin pyöräillä. Itse ajoin kisan ensimmäistä kertaa ikinä. Kaarteet olivat kuitenkin hyvin hallussa, joten lähdin luottavaisin mielin lähtöviivalle. Nyt jopa verryttelin hieman ennen starttia, koska kisa alkaa yleensä aikalailla saman tien. Pieni mutta sisukas joukkueemme koki jo ennen lähtöä suuren takaiskun, kun Simolalta meni vaihdevaijeri poikki ja hän ei pystynyt starttaamaan. Se loi hiukan haasteita, ainakaan ei pystyttäisi toteuttamaan suunnitteilla ollutta taktiikkaa, jolla uskoimme voiton irtoavan.

Kisa alkoikin vauhdikkaasti ja ajoin ihan keulilla heti alusta alkaen. Suuria irtiotto yrityksiä ei nähty. Reitillä oli vaikea päästä karkuun. Vauhti pysyi koko ajan tasaisen kovana. Joutui kiihdyttelemään mutkista välillä kunnolla. noin 30 kierrosta ennen maalia lähti TWD:n Jaakko Hänninen yksin irti. Ero ei missään vaiheessa kasvanut kovin suureksi, ehkä maksimissaan noin 20s. Mutta se kuitenkin riitti ja Jaakko sai korjata voiton kotiin. Onnittelut!

Oma ajoni sujui ihan vahvasti pääjoukossa, ei mitään ongelmia pysyä vauhdissa mukana. Hiukan alkoi lopussa olemaan jo tylsää, koska oli kiertänyt saman reitin jo niin monta kertaa. Onneksi kuitenkin mahtava turkulainen kotiyleisö oli löytänyt paikalle ja kannustusta riitti. Sen avulla jaksoi helposti loppuun asti. Kiitos siitä! Itse pääsin ehkä hieman onnekkaastikin pujahtamaan lopussa ison porukan ohi ja taisin olla maaliviivalla 11. Ihan jees ekaksi korttelikisaksi, mutta monta sijaa pystyy vielä parantamaan! ;)

Alla taas Mikael Paulinowin mahtavia kuvia TS kortteleista, kiitos niistä! Ensi viikolla pääseekin taas vaihtamaan maisemaa, kun lähdetään torstaina aikaisin aamulla kohti Puolaa ja kauden ensimmäistä etappi ajoa. Tiedossa on joukkue aika-ajo ja neljä maantiekisaa neljään päivään. Onneksi alkuviikosta ehtii vielä vähän treenailemaan ja latailemaan akkuja ennen lähtöä. Ehkä voisi käydä ulkoiluttamassa ensimmäisen kerran tänä vuonna tempopyörääkin. Voisi olla fiksu veto ennen joukkue aika-ajoa! Nähdään ja kuullaan!

SK muistoajo 2016

Tänään kisattiin Hirvensalossa perinteikäs SK:n muistoajo. Kisa jonka olin ajanut kerran aiemmin. Kisapäivä valkeni jälleen tyypillisesti. Suomessa ei voi muutakaan odottaa. Kylmä oli, vettä satoi ja välillä räntääkin. Ai että, onneksi on jo kohta tottunut tällaiseen keliin, kun ei ole muussa kelissä tarvinnut nyt vähän aikaan lenkkeillä. Kaikkeen siis tottuu ja se on asenne kysymys. Mutta sitten itse kisaan.

Kisa oli näin jälkikäteen aika karmiva. Kisa tosi alkoi ihan jees ja ajelin aivan keulilla, mutta en liian. Olin muutamassa hatka yrityksessä mukana, mutta selvästi harvemmassa kuin edellisinä viikonloppuina. Muutaman kierroksen jälkeen kisa vaikeutui osaltani, kun  joku edessä ajanut kaatui mäessä ja ajoin suoraan hänen päälleen. Itse en onneksi loukannut tilanteessa, mutta rakas pyöräni otti vähän osumaa. Tämän seurauksena takavaihtaja sanoi sopimuksensa irti. Tilanteessa myös molemmat kiekkoni menivät vinoon, joten jouduin niitä siinä vähän korjailemaan ennen kuin pystyin aloittamaan takaa-ajon takaisin pelotoniin.

Siinä sitten sain ajettua noin 1,5 kierroksen aikana pääjoukon kiinni ja olin taas turvallisesti mukana. Hiukan takavaihtajan puuttuminen haittasi menoa. Ylämäessä joutui ajamaan joko aivan liian pienellä vaihteella tai sitten liian isolla (eturatasta pystyi onneksi edes vaihtamaan). Alamäissä ja tasasilla sai puolestaan pyörittää oikein kunnolla, jotta pysyi mukana menossa. Tämän seurauksena itse jouduin olemaan pääjoukossa aikalailla vain matkustajan roolissa, mitään ei oikein jaksanut/huvittanut tehdä. Ylämäissä aina valui porukan läpi, alamäissä sai kiriä. Ehkä olin sitten kirjaimellisesti jojossa. Mutta maaliin kuitenkin selvisin turvallisesti pääjoukossa ja sain taas hyviä kisakilometrejä jalkaan. Niitä ei voi olla suomalaisella pyöräilijällä ikinä liikaa vielä huhtikuussa…

Illalla jos saisi vielä pyörän kuntoon, niin kelpaa startata seuraavana päivänä legendaariseen TS kortteliajoon Aurajoen rannalla, jossa joukkueellemme/seurallemme kelpaa vain voitto! Alla vielä muutamia kuvia lauantailta, kuvaajina Pekka Tenhonen (6 ensimmäistä kuvaa )ja Mikael Paulinow (Loput kuvat). Kiitos hyvistä kuvista, olette hyviä ottamaan kuvia! J

Lattomeriajo 2016

Lattomeriajo, tuo Suomen kevätklassikko kilpailu. Kilpailu, joka kisataan Ulvilassa Porin lähellä. Kisa, jossa vuonna 2015 mursin oikean kyynärpään. Mutta tänä vuonna palasin kyseiselle paikalle, kyseiselle reitille, nälkäisempänä kuin viime vuonna, sisuuntuneena viime viikonlopun Tanskan reissusta, jossa voitonhalu kasvoi entisestään.

Jossittelut sikseen ja faktoja pöytään. Kisapäivä, 17.4, valkeni kovin sateisissa ja kylmissä merkeissä. Oikeastaan keli oli ihan hirveä. Pari astetta plussaa ja vettä täysillä taivaalta. Ihana keli ajella 130 kilometrin kilpailu. Nyt voin myöntää, että en verrytellyt kilpailuun lainkaan. Hyppäsin vain suoraan autosta pyörän päälle ja ajoin noin 100 metrin matkan lähtöviivalle. Eturiviin jälleen ovelasti. Tai no, tällä kertaa taktiikka vähän petti, kun jotkut halusivat tarkistaa välitykseni. Noh, tällä kertaa sai startata ihan hänniltä.

Kisa alkoi. Onneksi oli neutraali startti. 500 metrin jälkeen olin jo keulilla odottamassa vapaan vauhdin alkamista. Se alkoikin pian ja kaikki olivat ihan täpinöissään. Olihan kisa ensimmäinen Suomessa kaudella 2016 ja monelle kauden avaus. Kun nyt ei vaan sattuis mitään… Kuten viime vuonna. Kisa alkoi jälleen vauhdikkaasti. Jotain hatka yrityksiä oli. Olin jokaisessa tietysti mukana. Ehkä kolmessa tai neljässä ekassa. Seuraavaan en lähtenyt ja sen annettiin mennä. Taas kävi niin kuin tällä kaudella kahdessa aikaisemmassakin kilpailussa. Onnistuin missaamaan sen ensimmäisen hatkan. Sen, johon juuri olisin halunnut joka kerta mukaan.

Hatka pääsi noin reilun minuutin päähän kunnes alettiin työstämään eroa kiinni. Pääjoukon keulilla ajeli aktiivisesti Kruunukatto team ja meidän Fincycling joukkueesta muutamia. Muiden ei tarvinnut ajaa hatkaa kiinni. No, jonkin moinen veto saatiinkin päälle ja ero pysyi siedettävänä. Vähän omia vetohaluja saattaa latistaa pääjoukon keulilla se, että 78% varmuudella pääjoukon hännillä, ns. aurinkokannella jotkut omat ajajat ovat kunnolla jojossa. Noh, jos vetäisi sellattiin että kaikki pysyisi edes jonkin aikaa pääjoukossa…

Kisa jatkui ja niin myös huono kelikin. Naamat olivat kaikilla ihan kurassa. Itsellä lasitkin veti semmoiseen huuruun, että en pystynyt ajamaan ne päässä. Jouduin ottamaan ne pois. No, nyt näki ainakin, mutta pian olikin sitten silmät täynnä hiekkaa. Vaikeita valintoja, ajaako lasit päässä vai ei. Olin aktiivisesti jälleen mukana ryhmissä, jotka pyrkivät pääsemään hatka porukan luo ilman pääjoukkoa. Muutaman kerran meillä olikin ihan hyvänoloinen ryhmä, mutta jostain syystä koskaan ei saatu tarpeeksi hyvää vetoa päälle ja näin ei saatu karistettua pääjoukkoa kannoiltamme. Pian taas lähti noin 10 ajajan ryhmä ja itse en taaskaan ollut tässä ratkaisevassa mukana. He sanoivat hyvästit pääjoukolle ja pian saivatkin kolmen hengen hatkan kiinni. Itse tyydyin tässä kohtaa vain pääjoukossa ajeluun, kisan kärkisijat karkasivat juuri.

Pääjoukossa ajelu meni taas ihan lenkkeilyksi. Kenelläkään ei tuntunut taaskaan olevan kiire suihkuun eikä kotiin. Kaikki halusivat nauttia koko rahan edestä kauniista maalaismaisemista. Itse tyydyin ajelemaan pääjoukon hännillä, tankkailemaan energiaa ja näin. Näin se päivä kului ja iskin muutaman kilometri ennen maalia pääjoukosta karkuun. Miksi? Ei, en halunnut varmistaa tällä liikkeellä sijaani 15. Ei, en halunnut varmistaa M18 sarjan voittoa. Halusin ennen pääjoukkoa suihkuun, koska tiesin, että kisapaikalla on vain kaksi suihkua ja ruuhka tulee olemaan suurta. Noh, saavuinkin hiukan ennen pääjoukkoa maaliin, mutta onnistuin käyttämään maaliviivan ja suihkun välillä sen verran aikaa, että jokunen ehti ennen minua suihkuun. No, pieniä vikoja. Kisat eivät menneet siis taaskaan tuloksellisesti hyvin, vaikka palkintojen jaossa sai käydä pokkaamassa jonkun parhaan juniorin palkinnon. Vaikka jalka ja tatsi ajamiseen ovat tällä hetkellä hyvällä tasolla, tulokset antavat vielä odottaa! Joku päivä vielä, varmasti! Ensi viikonloppuna onkin vuorssa kotikisat Turussa, kun lauantaina kisataan Hirvensalossa SK:n muistoajoissa ja sunnuntaina legendaariset TS kortteliajot. Nähdään siellä!

Ringsted kommunes åbne ROCKWOOL lob 2016

Kuulostaako otsikko vaikeata? Kyllä, minustakin. Se on kisan nimi, jossa kisasin viime sunnuntaina Tanskan maalla. Loogista, eikö?

Onneksi pääsi heti seuraavana päivänä uudestaan viivalle 10.4. Olisi ollut kurja matkustaa vain yhden kisan takia autolla Tanskaan saakka. Lauantain kisassa pääjoukon ja hatkan väliin ehti kertyä luvattoman iso ero ja itsehän olin valitettavasti tuossa pääjoukossa. Onneksi kyseessä ei ollut etappikisa. Edellisellä päivällä ei ollut mitään väliä, vaikka suurin piirtein samat kuskit viivalla olivatkin. Kaikki olivat ns. samalla lähtöviivalla, kukaan ei johtanut toista kokonaistuloksissa. Kaikkia pystyi pitämään ”merkittyinä” henkiöinä.

Kisan startti oli onneksi tuntia myöhemmin kuin edellisen päivän. Lähtöpaikkakin oli huomattavasti lähempänä majoitusta, joten tämä tiesi, että sai nukkua sunnuntai aamuna jopa kuuteen saakka. Heräämisen jälkeen taas nopeasti aamupalalle, puolalaisten rekkamiesten kanssa kuulumisten vaihtoa elekielellä, kamat niskaan, pyörä auton katolle ja kohti kisapaikkaa…

Kisapaikalle saavuttuamme lähtöön oli aikaa noin tunti. Vietin sen Transitissa makoillessa ja lähtöä odottaen, kamoja pukien, numeroita kiinnittäen. Isosti verrytellä ei jaksa. Jos kävisi ajamassa viimeisen kilometrin, niin näkisi vähän paikkoja. Jep, tämän tein ja taas lähtöviivalle ovelasti eturiviin. Kisan startti pamaus kuuluikin jo kohta ja peloton kirmasi matkaan. Kisa sai heti vauhdikkaan lähdön kun joku tanskalainen joukkue alkoi rykimään keulilla koko joukkueen voimin reilua viittäkymppiä muutaman ensimmäisen kilometrin. Tässä vaiheessa kukaan ei jaksanut vielä oikein revitellä, kaikki tyytyivät peesailemaan. Ehkä hyvä niin, ilma oli kuitenkin kylmä, ehkä juuri plussan puolella.

Noin 5 kilometrin jälkeen käännyttiin pikkutielle ja sitten se alkoi. Revittely. Alettiin tykittelemään oikein kunnolla ja yritettiin muodostaa hatkoja. Itse koitin olla näissä, vähänkin vahvan näköisissä yrityksissä mukana. Olinkin monessa. Noin 30 kilometrin kohdalla olin taas ja saatiin noin 10 ajajan voimin pientä eroa  pääjoukkoon. Pian kuitenkin joku sai pääjoukossa kovan vainun ja ajoi meidät kiinni. Perässä tuli koko pääjoukko… Pian taas joku iski ja tähän en itse päässyt mukaan. Ja kuinka ollakaan, tästä syntyikin päivän hatka, noin 10 ajajan kokoinen.

Tämä päivä oli kuitenkin onneksi vähän erilainen kuin edellinen. Nyt muutkin halusivat pitää pääjoukossa vähän vauhtia yllä ja näin tapahtuikin. Ero hatkaan kasvoi ehkä maksimissaan noin minuuttiin. Pian alettiin tahkoa tätä väliä todenteolla kiinni. Meidän veto toimi hyvin ja pian ero olikin vain 15s. Sitten pääjoukosta lähti muutama ajaja keskenään hatkaporukkaan ja itse jäin pääjoukkoon. Miksi? Hyvä kysymys. Sen jälkeen kenelläkään ei ollut oikein enää pääjoukossa vetohaluja ja itsekin olin kuluttanut jonkin verran voimia takaa-ajoon. Tyydyin peesailemaan ja vauhti pääjoukossa tippui aivan sunnuntai lenkkeily vauhdiksi. No, loogistahan se oli, kun kerta sunnuntai oli. Oltaisiin voitu edes vähän pitää vauhtia yllä niin olisi päässyt nopeammin suihkuun ja ei olisi tarvinnut hävetä silmiään päästä, kun Master sarjan miehet painelevat aivan innoissaan ohi.

Noh, maaliin mekin sitten viimein päädyttiin, varmaan joku 10min voittajaa perässä. Sijoitusta en nyt muista, jämäsijoja, taisin tulla maaliin aika pääjoukon keulilla, ehkä 19. Kisasta jäi paljon spekuloitavaa ja jossiteltavaa. Jos tuossa kohtaa olisi tehnyt noin ja tossa toisessa noin niin olisin voittanut kyseisen kilpailun. Helppoa ja loogista. Näillä ajatuksilla pääseekin sitten ensi viikonloppuna avaamaan kotimaisen kilpailukauden Porissa Lattomeriajoissa. Ehkä siellä! Nälkää on!

Kisakauden avaus Tanskassa

Pääsin avaamaan tänä vuonna kauteni kisojen merkeissä Tanskassa kahdessa kansallisessa kilpailussa 9-10.4. Vaikka kisat olivat Tanskan kansallisia, niin kilpailut olivat kovia ja hyviä harjoituksia tulevaa varten. Tanskassa on paljon juniori pyöräilijöitä ja kisoissa ajetaan  kovaa. Kisoista puuttui muutamia kovia tanskalaisia, koska osa oli ajamassa junioreiden Paris Roubaixin ja osa Saksassa ajamassa etappiajoa. Mutta viivalla oli silti kovia ajajia ja jo lähtöviivalla tiesi, että päivän kilpailusta tulee kova.

Kisan startti oli jo klo 8:05, joten se tiesi aikaista herätystä. Herätyskello soi hiukan viiden jälkeen ja siitä siirryttiin reippaasti kevyelle aamupalalle, jonka jälkeen pitikin jo lähteä siirtymään majoituksesta kisapaikalle. Matka oli noin 60km. Kisoissa oli yksi huono puoli: Reittejä ei saatu tietää vasta kuin kisapaikalla vähän ennen starttia. Kaikki tanskalaiset tunsivat reitit varmasti kuin omat taskunsa. No, hiukan ennen starttia sain nähdä reittikartan. Ihan normaalilta tanskalaiselta kisalta vaikutti, vaihtelevia teitä, isompaa, pienempää… Oletin, että kisareitti olisi aivan tasaista. Kierroksia olisi tiedossa 4 ja kierroksen pituus 27km. Ei auta itku markkinoilla, energiat takataskuun, pullot täyteen PowerBarin urheilujuomaa ja starttiviivalle eturiviin odottelemaan lähtöä. 

Startti tapahtui ja meidän Men junior sarjan polkijat kirmasivat liikkeelle. Olin itse heti alusta asti aktiivinen ja koitin päästä mukaan hatkoihin. Ehkä vähän liiankin aktiivinen. Ensimmäisellä kierroksella tuli ainakin reitti tutuksi. Alku ja keskivaihe oli suht tasaista ja pientä kumpuilevaa. Lopussa, noin 3-4km ennen maalia alkoi pitkä loiva nousu, joka kesti useamman kilometrin. Tämän kun olisi tiennyt niin olisi voinut säästellä voimia ekalla kierroksella tähän kohtaan. Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että oli ihan itsestäänselvyys, että suurella todennäköisyydellä jos ensimmäisellä kierroksella lähtee hatka niin se lähtee juuri tuohon loivaan mäkeen. Ja näin kävikin. Olin itse juuri ennen mäkeä ollut hetken parin muun kanssa hatkassa ja kun mäki alkoi, lähti noin 10 ajajan irtiotto ja itse en päässyt tähän mukaan. Pääjoukon vauhti hidastui nopeasti ja oli heti sanomattakin selvää, että kaikilla tanskalaisilla isommilla joukkueilla oli vähintään yksi ajaja hatkassa. Kenelläkään ei ollut haluja ajaa hatkaa kiinni, paitsi no minulla ja pienellä joukkueellani. Siellä sitten yritettiin jonkin aikaa ajaa pienellä joukkueellamme eroa kiinni tai ainakin pitää se kohtuullisena. Tässä ei kuitenkaan kovin hyvin onnistuttu, kun tuntui, että koko muu pääjoukko oli tuota ajatusta vastaan.

Jossain kohtaan lopetettiin vain vetäminen keulilla ja pääjoukossa vauhti meni ihan lenkkeilyksi. Watteja ei vaadittu paljon mitään, ”Ajan lenkilläkin kovempaa”…  Siinä sitten sai nauttia noin 50 kilometrin ajan kauniista tanskalaisista maalaismaisemista, syödä takataskussa olevia patukoita ja puhua niitä näitä tanskalaisten kanssa. Samalla ehti ihailla isojen joukkueiden joukkuepeliä. Jollain kapealla tieosuudella viisi ajajaa samasta joukkueesta oli keulilla. Yksi heistä päästettiin karkuun ja muut sulkivat koko tien. Mistään ei olisi mahtunut pujahtamaan heidän ohi. Tämä yksi ajaja pääsikin sitten helposti karkuun ja pääjoukon vauhti hidastui entisestään. Taisin olla lopussa itse about 26. Jämäsijoja, joten ei niin väliä. Muuten kisasta jäi oikein hyvä maku ja ajo tuntui vahvalta. Kisa oli kuitenkin kauden eka ja muut viivalla olleet olivat ajaneet kisoja jo noin kuukauden verran. Hyvä fiilis jäi kauden avauksesta, josta oli hyvä jatkaa seuraavan päivän kisaan. Siitä lisää seuraavassa postauksessa!

 

Espanjan lämmössä

Olin harjoitusleirillä Espanjan Deniassa 25.2 – 7.3. Leiri ajoittui siis Helmi- Maaliskuun vaihteeseen, joka osoittautui ajankohtana pyöräilijälle hyväksi. Ennen lähtöä oli Suomessa täysi talvi ja ajokelit maanteillä karmivat, loskaa ja vesisadetta. Leiri tuli siis hyvään paikkaan ja oli mukava päästä keskellä talvea vaihtamaan lyhyet ajokamat päälle ja pyöräksi maastopyörän ja crossarin sijaan maantiepyörä.

Itse vietin ennen Espanjan leiriä muutamat päivät Vierumäellä harjoitellessa. Tuohon aikaan kotona hiihto mahdollisuudet olivat heikot, joten oli mukava päästä Vierumäelle harjoittelemaan vähän toisenlaisiin oloihin. Vierumäellä oli täysi talvi päällä ja hiihtomahdollisuudet loistavat. Vierumäessä ehdin majailemaan ennen Espanjaan lähtöä neljä päivää. Joka päivä tuli hiihdettyä noin kolmen tunnin hiihto treeni, jonka päälle ajoin aina hotelli huoneen parvekkeella trainerilla pyörällä erilaisia settejä, jottei pyörätuntuma kokonaan katoisi ja paikat eivät täysin jumittuisi hiihdosta.

Torstaina koitti siis lähtöä suoraan Vierumäeltä lentokentälle ja suunnaksi Alicanten lentokenttä. Kyseessä oli ilta/yölento, joten päivällä ehti vielä harjoitella Suomessakin hyvin. Kentällä huomasin heti, että lentomme oli myöhässä reilulla tunnilla. Todellisuudessa lento lähti kohti Espanjaa noin pari tuntia aikataulua myöhempää. Tämä tarkoitti vain sitä, että saapuminen Espanjan majoitukseen myöhästyisi. Lento sujui hyvin ja oltiin noin kahdelta yöllä seikkailemassa Alicanten lentokentällä. Kentältä hyppäsimme isoon taksina toimineeseen pakettiautoon, jolla matkasimme reilun sadan kilometrin matkan majoitukseemme Els Pobletsin kylään. Majoituksessamme olimmekin vasta noin klo 4 aamuyöstä, joten siinä ei kellään ollut mitään muuta ajatusta kuin nukkumaanmeno.

 Asuimme koko leirin oman joukkueeni, Fincyclingin kanssa rauhallisella alueella kahdessa erillisessä talossa, joiden väliin oli sijoitettu uima-allas. Hoidimme kaikki elämiseen liittyvät hommat itse, eli ruuan teimme itse omien aikataulujemme mukaan, pyykkiä pesimme omien tarpeiden mukaan sekä tietysti siivosimme talojamme itse aina tarpeen vaatiessa.

Denia tarjosi siis todella hyvät harjoitus puitteet tuohon aikaan vuodesta. Lämpötila oli juuri mainio pyöräilylle, joka päivä asteita oli 15-20. Sääolot oli muutenkin vakaat. Deniassa sataa harvoin tähän aikaan vuodesta. Vain ensimmäisenä ja viimeisenä päivänä tuli pari pisaraa taivaalta. Muina päivinä aurinko paistoi täysillä kirkkaalta taivaalta. Myös maastollisesti Denian seutu osoittautui loistavaksi pyöräilylle. Pystyi ajamaan juuri sitä mitä kulloinkin sattui halumaan, joko mäkeä tai sitten ihan tasaista. Ja kyseisiä asioita sai ajaa tarvittaessa vaikka koko päivän. Mäkiä/vuoria oli paljon ja teitä niiden seassa mukavasti. Aivan rannikko oli puolestaan täysin tasaista ja rannikkoakin riitti silmän kantamattomiin!

Leirillä harjoiteltiin kerran päivässä ja treenien kestot pyörivät kolmen ja kuuden tunnin välillä. Harjoitukset onnistuivat loistavasti ja kokonaisuudessaan leiristä jäi hyvä maku. Yhteentoista päivään kertyi ajokilometrejä noin 1200km, eli reilu 100km keskimäärin päivässä. Treeneissä hyödynnettiin Denian monipuolisia maastoja. Jonain päivinä ajettiin vain tasaisella, kuten kevyinä päivinä tai päivinä, jolloin ajettiin joukkuevetoja. Toisina päivinä taas (lue: useimpina päivinä J), ajettiin paljon mäkiä ylös alas huimaa vauhtia. Etelässä on mukava ajella kunnon nousuja, joita ei Suomesta valitettavasti löydy. Omaksi ehkä lempi nousuksi osoittautui Coll de Ratesin nousu, joka on noin 6,5km pitkä ja keskijyrkkyydeltään noin 5,2%. Eli mukava, täysin ajettavissa oleva nousu, jonka ylös ajamiseen menee rennon kovaa ajaen noin 18 minuuttia. Muutkin Espanjassa leireilevät ajajat taisivat pitää noususta, sillä ikinä ei tarvinnut ajaa nousua yksin ylös. Aina löytyi ajoseuraa ja sopivia kirittäjiä.

Leirin jälkeiset harjoitukset Suomessa ovat sujuneet hyvin. Palautuminen leiristä onnistui hyvin ja pian pääsi Suomessa taas normaaliin treenirytmiin kiinni. Onneksi Suomessa oli ajokelit leirin aikana parantuneet huomattavasti ja nyt on päässyt jo muutaman päivän ajelemaan Suomessa maantiepyörällä. Kisakausikin lähestyy kovaa vauhtia, muutamien viikkojen päästä on jo ensimmäiset kisat! Ennen kisoja meillä on vielä Fincycling tiimin kanssa ensi viikonloppuna kilpailukauteen valmistava leiri Vanajanlinnassa Hämeenlinnassa. Luvassa on viikonlopun aikana luultavasti kaksi tehokasta harjoitusta, joiden tarkoituksena on valmistaa kroppa tuleviin kilpailuihin. Tästä ja pian alkavasta kisakaudesta myöhemmin!

Kuvat: Julius Taskinen

Jesse

#eimihinkään, part 1

Viime lauantaina, 6.2.2016, kisattiin Wattbiken 10km SM kilpailut Espoossa. Kisahallina toimi Esport areena, joka toimi Wattbike areenana loistavasti. Moni ihmettelee, mikä on tuo Wattbike nimeä kantava kapistus ja miten sillä voi muka kisailla muita vastaan. Wattbike on eräänlainen tehoa mittaava kuntopyörä, jolla ajaminen on erittäin miellyttävää. Jos ajaisi traineri-pyörä yhdistelmällä kovilla tehoilla (~400W), ajamisesta katoisi miellekkyys. Traineri alkaisi hytkymään ja pomppimaan. Mutta Wattbike. Se ei hievahdakkaan, vaikka painaisi 2000W polkimiin. Se on kuin höyryveturi, jolla ajaminen on erittäin miellyttävää. Itse ajan Wattbikella joka viikko useamman kerran. Joku voisi sanoa, että tylsää puuhaa. Ei, sitä se juuri ei ole. Mikään ei voita sitä fiilistä, kun on onnistunut ja kaikinpuolin ehjä Wattbike treeni takana.

Mutta itse kisahommiin. Wattbiket on siis kisoissa kytketty tietokoneeseen ja näin edessä olevalta screeniltä näkee kaiken aikaa jokaisen ajajan tiedot ja kilpailun kokonaistilanteen. Ehkä yleisöystävällisin laji, mitä voi olla! Yleisö pääsee seuraamaan kisaa aitiopaikalta, aivan pyörien vierestä. Tunnelma on kuin Ranskan ympäriajon ratkaisevilla vuoristo etapeilla! Valitettavasti Wattbikella ajettaessa yleisön mahdolliset työnnöt eivät vie kisailijoita yhtään lähemmäs maalia. Se on ehkä ainut negatiivinen asia, joka Wattbikesta tulee mieleen. Noh, ehkä tästä selvitään jotenkin!

Mutta miten sitten kyseinen lauantainen kisa meni? Otsikon mukaisesti, kauden 2016 ensimmäinen #eimihinkään kisa, toivottavasti vielä monta edessä! Ajattelin alussa nostaa keskiwatit noin 460W tienoille, mutta ei. En malttanut. Watit pyörähti heti vajaaseen 500W ja keskiwatit 480W. Ajaminen tuntui hyvältä ja wattien tiputus ehkä maailman huonoimmalta idealta. Joten... Jatkoin "ylikovaa". Oli sanomattakin selvää, että jossain kohtaa tulee noutaja ja alan hyytyä. Mutta koska? Vai voisinko jaksaa näin kovaa maaliin asti? Eihän 10km ole pitkä matka, vain puolet koulumatkastani.

Noh, parin kilometrin jälkeen watit laskivat vähän ja puolimatkassa keskiteho taisi olla noin 465W. Aikataulussa wattien suhteen, mutta jalkojen kanssa ei. Jalkoihin oli kertynyt jo paljon maitohappoa. Katsoin taululle. Johdin miesten sarjaa noin 6 sekunnilla. Etumatka oli iso, mutta kun takana tuleva Samuel Halme laittoi isompaa teholukemaa taululle, välimatka alkoi tasaisesti huveta. Hupeni. Hupeni. Hupeni.

Kaksi kilometriä matkaa maaliin. Eromme on alle sekunti. Ja pian se tapahtui. Tipuin toiseksi. Matkaa maaliin vielä noin 1500m. Ikuisuudelta tuntuva matka. Miten tuon matkan voisi muka jaksaa? Noin kilometri jäljellä. Huomaan olevani vain noin puoli sekuntia kärkeä perässä. Jaksaisinko vielä yrittää kärkeen? Löytyisikö jostain voimia? KYLLÄ!

Laitoin kaikki voimani peliin. Jalat olivat hapoilla, mutta en antanut sen haitata. Happo on päästä kiinni! Ero supistui ja pian olin taas kärjessä. Matkaa maaliin oli noin 500m. Puoli kilometriä, valtavan pitkä matka. 400m. Ajattelin, että se on vain yleisurheilukentän ratakierros. Samalla ajatuksella ajo eteni loppuun asti. Viimeiset sadat metrit olivat raskaat, mutta onnistuin pitämään kärkipaikan itselläni ja näin voittamaan miesten sarjan.

Kisan jälkeen olin väsynyt. Niin väsynyt, että makasin vain pyörän vieressä ja huohotin. Pian pääsin ylös ja katselin aikaani. 12.06. Ennätykseni parani 13 sekuntia! Ei voi olla kuin tyytyväinen.

Vaikka Wattbike kisat ovatkin vain treenejä, ne tuovat todella mukavaa ja hyvää vaihtelua keskelle talvea. Tapahtumat ovat todella mukavia ja niihin voi kuka tahansa tulla. Aikaisempaa kokemusta lajista ei tarvita. Jokainen saa varmasti tyhjennettyä omat jalkansa täysin! Lisäksi kisat toimivat itselle hyvinä kontrolli maksimitreeneinä. Kovat kilpakumppanit takaavat, että tulee varmasti laitettua itsestä kaikki voimat peliin.

Tämänkertainen konrtollikäynti Wattbike kisoissa antoi positiivisia signaaleja kesää ajatellen. Ehkä kesällä voisi kulkea #kovempaakuinkoskaan? Tähän pyritään ja vaikuttaa, että syksystä asti minua valmentanut Tommi on laittanut kuntoni aivan uusille lukemille!

Jesse

Treffaamassa maitohappojen kanssa

Olipa kerran kylmä pakkaspäivä. Mittari taisi näyttää -25 astetta. Tuona talvisena päivänä astuin elämäni ensimmäisen kerran Jyväskylässä sijaitsevan KIHU testausaseman ovista sisään ja tarkoituksena oli ajaa matolla pyörällä laktaatti- ja maksimaalinen hapenottotesti. Päästyäni ovista sisään näin maton ja sen, kun ennen minua testattavana ollut ajuri heitti nurin matolla. Tässä kohtaa ainut ajatukseni oli, että mihin sitä onkaan tullut taas itsensä laitettua. Homma näytti kuitenkin kohtuu helpolta ja edellä mainittu kysymys painui nopeasti pois mielestä.

Testi lähestyi. Ensin mitattiin perustiedot, pituutta, painoa yms. Tulokset eivät yllättäneet. Päivän kohokohta oli edessä. Ajaminen matolla. Mielessä pyöri kysymyksiä: Miten talven treenit ovat onnistuneet? Pystynkö ajamaan pitemmälle kuin ennen ergolla? Pysynhän matolla pystyssä? Pääsin verryttelemään matolle. Ajaminen ei ollut yhtään vaikeaa. Olin täpinöissäni. Nyt pääsen näyttämään kaikille, mikä on tämän hetken kuntoni. Yleisöä oli. Sitä oli kuitenkin vähemmän kuin kesän kisoissa. Se ei häirinnyt. Alkulaktaatit mitattiin. Minua taisi jännittää. Syke oli 120 paikkeilla vaikka en edes ajanut. Yleensä voin ajaa PK lenkkejä samalla sykkeellä.

Testi alkoi. Alussa watit oli noin 100W ja siitä vastus nousi kolmen minuutin välein. Aina ennen tehonnostoa otettiin myös laktaatit. Sykkeet olivat korkealla heti alussa. Noin 140. Fiilis oli kuitenkin hyvä. Tänään olen valmis kärsimään. Testi eteni hyvin ja yleisö kannusti. Se auttoi. Kiitos siitä. Ensimmäiset minuutit tuntuivat pitkiltä. Tahti kuitenkin parani ja aika meni suoraan sanoen siivillä. Pystyin pitämään ajatukset positiivisissa ajatuksissa. En turhaan ajatellut väsymystä, kipua, happoja tms. Se auttoi. Reilun parinkymmenen minuutin jälkeen alkoi olemaan vaikeaa. Sain taistella kunnolla. En kuitenkaan luovuttanut. Halusin pystyä ajamaan vielä pidemmälle. Valmentajani sanoi aamulla hänen viime testinsä tulokset ja sanoi ohjeina testiin: "Ajat ainakin enemmän kuin minä. Valmennettava ajaa enemmän kuin valmentaja"... :)

Testi lähestyi loppuaan. Sydämeni löi yli 200 kertaa minuttissa, reidet olivat aivan hapoilla, mutta ei, en ollut valmis antamaan periksi. Ajoin. Ajoin. Ajoin. Valusin matolla alaspäin. Se on yleensä huono merkki. Testi yleensä päättyy siihen. Yleisö kannusti kovin ja sain vielä jostain kaivettua tarvittavat tehot ja kykenin nousemaan matolla taas ylemmäs ajamaan. Mutta lähtö oli lähellä. Pian valuin taas alaspäin ja nyt oli pakko luovuttaa kaikkeni antaneena. Maton pysähdyttyä fiilis oli kamalalla tavalla mahtava. Jalkani oli aivan nakit, mutta nautin hetkestä kovin. Sai vain istahtaa pyörän vaakaputken päälle ja hengitellä rauhassa.

Laktaatteja mitattiin vielä jälkeenpäin. Ennätys hapot tuli saatua koneesta irti. Mahtavaa. Samoin testin keston sain venytettyä lähemmäs 30 minuuttiin kuin 20 minuuttiin. Olin tyytyväinen. Mutta vielä ei tiennyt tuloksia. Odotin innolla. Testitulosten näkeminen oli huojentavalla tavalla ihanaa. Maksimi hapot, ennätys watit ja parhaat kynnykset ikinä. Olisiko sitä yhdeltä testiltä voinut enempää toivoa?

Testi ei jäänyt päivän ainoaksi rypistykseksi. Lähdimme testipaikalta suoraan Tahkolle Fincyclingin kauden ensimmäiselle yhteiselle leirille. Illalla oli vuorossa perinteistä perinteikkäämpi kuntopiiri, Jokkerin ventti. Okei, emme tehneet ihan koko ohjelmaa. Vain 15 liikettä (liikkeitä kaikkiaan 21). Valmiiksi väsyneet jalat saivat vielä lisää ärsykettä. Mutta mikään ei voita sitä fiilistä illalla, kun saat pitkän kovan päivän jälkeen vain asettua sängylle makaamaan, jalat rentona ja alkaa nukkumaan. Huomenna olisi tiedossa hyvä treenipäivä vaelluksen merkeissä. Kunhan jalkani (ennenkaikkea etureiteni) jaksavat vielä kannatella minua!

Kuvat: Veli-Matti Koistinen

Jesse