Testi lähestyi. Ensin mitattiin perustiedot, pituutta, painoa yms. Tulokset eivät yllättäneet. Päivän kohokohta oli edessä. Ajaminen matolla. Mielessä pyöri kysymyksiä: Miten talven treenit ovat onnistuneet? Pystynkö ajamaan pitemmälle kuin ennen ergolla? Pysynhän matolla pystyssä? Pääsin verryttelemään matolle. Ajaminen ei ollut yhtään vaikeaa. Olin täpinöissäni. Nyt pääsen näyttämään kaikille, mikä on tämän hetken kuntoni. Yleisöä oli. Sitä oli kuitenkin vähemmän kuin kesän kisoissa. Se ei häirinnyt. Alkulaktaatit mitattiin. Minua taisi jännittää. Syke oli 120 paikkeilla vaikka en edes ajanut. Yleensä voin ajaa PK lenkkejä samalla sykkeellä.
Testi alkoi. Alussa watit oli noin 100W ja siitä vastus nousi kolmen minuutin välein. Aina ennen tehonnostoa otettiin myös laktaatit. Sykkeet olivat korkealla heti alussa. Noin 140. Fiilis oli kuitenkin hyvä. Tänään olen valmis kärsimään. Testi eteni hyvin ja yleisö kannusti. Se auttoi. Kiitos siitä. Ensimmäiset minuutit tuntuivat pitkiltä. Tahti kuitenkin parani ja aika meni suoraan sanoen siivillä. Pystyin pitämään ajatukset positiivisissa ajatuksissa. En turhaan ajatellut väsymystä, kipua, happoja tms. Se auttoi. Reilun parinkymmenen minuutin jälkeen alkoi olemaan vaikeaa. Sain taistella kunnolla. En kuitenkaan luovuttanut. Halusin pystyä ajamaan vielä pidemmälle. Valmentajani sanoi aamulla hänen viime testinsä tulokset ja sanoi ohjeina testiin: "Ajat ainakin enemmän kuin minä. Valmennettava ajaa enemmän kuin valmentaja"... :)
Testi lähestyi loppuaan. Sydämeni löi yli 200 kertaa minuttissa, reidet olivat aivan hapoilla, mutta ei, en ollut valmis antamaan periksi. Ajoin. Ajoin. Ajoin. Valusin matolla alaspäin. Se on yleensä huono merkki. Testi yleensä päättyy siihen. Yleisö kannusti kovin ja sain vielä jostain kaivettua tarvittavat tehot ja kykenin nousemaan matolla taas ylemmäs ajamaan. Mutta lähtö oli lähellä. Pian valuin taas alaspäin ja nyt oli pakko luovuttaa kaikkeni antaneena. Maton pysähdyttyä fiilis oli kamalalla tavalla mahtava. Jalkani oli aivan nakit, mutta nautin hetkestä kovin. Sai vain istahtaa pyörän vaakaputken päälle ja hengitellä rauhassa.
Laktaatteja mitattiin vielä jälkeenpäin. Ennätys hapot tuli saatua koneesta irti. Mahtavaa. Samoin testin keston sain venytettyä lähemmäs 30 minuuttiin kuin 20 minuuttiin. Olin tyytyväinen. Mutta vielä ei tiennyt tuloksia. Odotin innolla. Testitulosten näkeminen oli huojentavalla tavalla ihanaa. Maksimi hapot, ennätys watit ja parhaat kynnykset ikinä. Olisiko sitä yhdeltä testiltä voinut enempää toivoa?
Testi ei jäänyt päivän ainoaksi rypistykseksi. Lähdimme testipaikalta suoraan Tahkolle Fincyclingin kauden ensimmäiselle yhteiselle leirille. Illalla oli vuorossa perinteistä perinteikkäämpi kuntopiiri, Jokkerin ventti. Okei, emme tehneet ihan koko ohjelmaa. Vain 15 liikettä (liikkeitä kaikkiaan 21). Valmiiksi väsyneet jalat saivat vielä lisää ärsykettä. Mutta mikään ei voita sitä fiilistä illalla, kun saat pitkän kovan päivän jälkeen vain asettua sängylle makaamaan, jalat rentona ja alkaa nukkumaan. Huomenna olisi tiedossa hyvä treenipäivä vaelluksen merkeissä. Kunhan jalkani (ennenkaikkea etureiteni) jaksavat vielä kannatella minua!
Kuvat: Veli-Matti Koistinen
Jesse
