Viime lauantaina, 6.2.2016, kisattiin Wattbiken 10km SM kilpailut Espoossa. Kisahallina toimi Esport areena, joka toimi Wattbike areenana loistavasti. Moni ihmettelee, mikä on tuo Wattbike nimeä kantava kapistus ja miten sillä voi muka kisailla muita vastaan. Wattbike on eräänlainen tehoa mittaava kuntopyörä, jolla ajaminen on erittäin miellyttävää. Jos ajaisi traineri-pyörä yhdistelmällä kovilla tehoilla (~400W), ajamisesta katoisi miellekkyys. Traineri alkaisi hytkymään ja pomppimaan. Mutta Wattbike. Se ei hievahdakkaan, vaikka painaisi 2000W polkimiin. Se on kuin höyryveturi, jolla ajaminen on erittäin miellyttävää. Itse ajan Wattbikella joka viikko useamman kerran. Joku voisi sanoa, että tylsää puuhaa. Ei, sitä se juuri ei ole. Mikään ei voita sitä fiilistä, kun on onnistunut ja kaikinpuolin ehjä Wattbike treeni takana.
Mutta itse kisahommiin. Wattbiket on siis kisoissa kytketty tietokoneeseen ja näin edessä olevalta screeniltä näkee kaiken aikaa jokaisen ajajan tiedot ja kilpailun kokonaistilanteen. Ehkä yleisöystävällisin laji, mitä voi olla! Yleisö pääsee seuraamaan kisaa aitiopaikalta, aivan pyörien vierestä. Tunnelma on kuin Ranskan ympäriajon ratkaisevilla vuoristo etapeilla! Valitettavasti Wattbikella ajettaessa yleisön mahdolliset työnnöt eivät vie kisailijoita yhtään lähemmäs maalia. Se on ehkä ainut negatiivinen asia, joka Wattbikesta tulee mieleen. Noh, ehkä tästä selvitään jotenkin!
Mutta miten sitten kyseinen lauantainen kisa meni? Otsikon mukaisesti, kauden 2016 ensimmäinen #eimihinkään kisa, toivottavasti vielä monta edessä! Ajattelin alussa nostaa keskiwatit noin 460W tienoille, mutta ei. En malttanut. Watit pyörähti heti vajaaseen 500W ja keskiwatit 480W. Ajaminen tuntui hyvältä ja wattien tiputus ehkä maailman huonoimmalta idealta. Joten... Jatkoin "ylikovaa". Oli sanomattakin selvää, että jossain kohtaa tulee noutaja ja alan hyytyä. Mutta koska? Vai voisinko jaksaa näin kovaa maaliin asti? Eihän 10km ole pitkä matka, vain puolet koulumatkastani.
Noh, parin kilometrin jälkeen watit laskivat vähän ja puolimatkassa keskiteho taisi olla noin 465W. Aikataulussa wattien suhteen, mutta jalkojen kanssa ei. Jalkoihin oli kertynyt jo paljon maitohappoa. Katsoin taululle. Johdin miesten sarjaa noin 6 sekunnilla. Etumatka oli iso, mutta kun takana tuleva Samuel Halme laittoi isompaa teholukemaa taululle, välimatka alkoi tasaisesti huveta. Hupeni. Hupeni. Hupeni.
Kaksi kilometriä matkaa maaliin. Eromme on alle sekunti. Ja pian se tapahtui. Tipuin toiseksi. Matkaa maaliin vielä noin 1500m. Ikuisuudelta tuntuva matka. Miten tuon matkan voisi muka jaksaa? Noin kilometri jäljellä. Huomaan olevani vain noin puoli sekuntia kärkeä perässä. Jaksaisinko vielä yrittää kärkeen? Löytyisikö jostain voimia? KYLLÄ!
Laitoin kaikki voimani peliin. Jalat olivat hapoilla, mutta en antanut sen haitata. Happo on päästä kiinni! Ero supistui ja pian olin taas kärjessä. Matkaa maaliin oli noin 500m. Puoli kilometriä, valtavan pitkä matka. 400m. Ajattelin, että se on vain yleisurheilukentän ratakierros. Samalla ajatuksella ajo eteni loppuun asti. Viimeiset sadat metrit olivat raskaat, mutta onnistuin pitämään kärkipaikan itselläni ja näin voittamaan miesten sarjan.
Kisan jälkeen olin väsynyt. Niin väsynyt, että makasin vain pyörän vieressä ja huohotin. Pian pääsin ylös ja katselin aikaani. 12.06. Ennätykseni parani 13 sekuntia! Ei voi olla kuin tyytyväinen.
Vaikka Wattbike kisat ovatkin vain treenejä, ne tuovat todella mukavaa ja hyvää vaihtelua keskelle talvea. Tapahtumat ovat todella mukavia ja niihin voi kuka tahansa tulla. Aikaisempaa kokemusta lajista ei tarvita. Jokainen saa varmasti tyhjennettyä omat jalkansa täysin! Lisäksi kisat toimivat itselle hyvinä kontrolli maksimitreeneinä. Kovat kilpakumppanit takaavat, että tulee varmasti laitettua itsestä kaikki voimat peliin.
Tämänkertainen konrtollikäynti Wattbike kisoissa antoi positiivisia signaaleja kesää ajatellen. Ehkä kesällä voisi kulkea #kovempaakuinkoskaan? Tähän pyritään ja vaikuttaa, että syksystä asti minua valmentanut Tommi on laittanut kuntoni aivan uusille lukemille!
Jesse
