Syksyn kuulumisia

Aikaa on näköjään kulunut edellisistä postauksista. Syksy ollut kiireinen koulun ja treenien puolesta. Aikaa postailulle ei ole jäänyt. Edellisten kirjoitusten jälkeen moni asia on muuttunut radikaalisti.

Isoja muutoksia

Kuten tarkkasilmäisimmät ovat huomanneet, päälajini on muuttunut triathlonista pyöräilyksi. Lajin vaihdosta aloin tosissaan miettimään elokuisen SM tempon jälkeen. Asia varmistui minulle elokuun lopussa Latvian kisareissulla. Ensimmäiset kansainväliset etappikisat olivat jotain aivan käsittämättömän hienoa. Jäin heti niihin koukkuun. Innolla odotan jo seuraavia!

Minut valittiin ensi vuodeksi suomalaisia nuoria pyöräilijöitä tukevaan Fincyclingiin. Fincyclingin avulla suomalaiset nuoret pyöräilijät pääsevät ulkomaille kisaamaan ja saamaan arvokasta kisakokemusta. Toiminta on pyörinyt jo vuoden ja se on ollut vakuuttavaa. Fincyclingia voi ehdottaa vielä ehdokkaaksi Suomen Urheilugaalaan 2015 taustavoimaksi tästä! Vielä ehtii!

Iso muutos on tullut myös treeneissä. Pyöräilyn tultua päälajiksi ajokilometrit ovat nousseet huimasti ja voimaharjoittelua on tullut lisää. Lisäksi treenitunteja on pystynyt nostamaan aloitettuani opiskelun Kerttulin urheilulukiossa. Urheilulukiossa urheilun ja opiskelun yhdistäminen onnistuu helposti. Päivät alkavat aina aamuharjoituksilla, jota ennen itse olen pyöräillyt kotoa koululle noin 20km.

Myös valmennus kuvioissa on tapahtunut syksyn aikana muutoksia. Nykyään minua valmentaa Markus Lampaisen lisäksi pyöräilylegenda Mauno Uusivirta. Yhteistyö on sujunut heidän kanssa hyvin ja heidän suunnittelemansa harjoitukset ovat hyviä.

Hyvinkään Wattbike kisa 29.11

Olin ajamassa viime lauantaina Wattbike kisoissa Hyvinkäällä. Kisat olivat ensimmäiset Wattbike kisat minulle ja yhden kunnollisen treenin ehdin tekemään ennen kisoja Wattbikella. Kisoissa matkoina olivat 200m, 1000m ja 4000m. Kaikki matkat sujuivat suht. ok, 200m meni aikaan 9.96, 1000m 58s. ja 4000m 4.42. Wattbike pyörät ovat tuntuneet todella hyviltä parin kokeilun jälkeen. Pyörä on armoton, kokoajan täytyy ajaa tai muuten watit tippuvat välittömästi. Pyörällä saa nopeasti kunnon hapot jalkoihin. Vauhdinjako on erittäin tärkeä. Talven aikana on suunnitteilla ajaa kovia treenejä juuri wattbikella.


Kuten kuvasta huomaa, wattbike kisojen jälkeen hapottaa. Kuva: Wattbike FIN

Pyöräkisailua

Nyt on pari viime viikkoa mennyt pyöräkisojen merkeissä. Kävin ajamassa 29.7 Veikkarissa aluemestaruustempossa 20km tempon. Kisan reitti on mulle todella tuttu, ajanhan melkein jokaisen lenkin tuolla reitillä. Kulku oli hyvää ja maalissa mittari näytti ajaksi 28.23, joka tarkoittaa tuolla reitillä keskinopeudeksi 42.3km/h. Reitti on suht. tasainen, mutta menomatkan kova vastatuuli hiukan hidasti menoa. Kuitenkin aika oli noin kolme minuuttia parempi kuin viime vuonna, joten tulokseen täytyy olla todella tyytyväinen.
               9-10.8 kisattiin Liedossa Tienoon tempo ja OJ maantieajo. Lauantaina ajetun 10km tempon ajaksi kellotin 14.17. Tempossa hieman liian innokas aloitus tuntui selvästi lopussa jaloissa ja vauhti tippui hieman. Keskinopeudeksi tuli kuitenkin hitusen yli 42km/h. Sykkeet olivat tässä kisassa todella korkealla. Keskisyke näytti 194, mikä on pyöräilyssä jo aika paljon. Sunnuntaina ajettiin sitten Liedossa OJ maantieajo. M16 sarja ajoi M kilvan kanssa samaan aikaan. Tämä oli mielestäni todella hyvä ratkaisua, sillä nyt pääsisi kunnolla harjoittelemaan ryhmässä ajoa. Vauhti oli kisassa todella vaihtelevaa. Välillä mentiin vajaata viittäkymppiä ja välillä taas ihan rennosti kolmeakymppiä. Lisähaasteen kisaan minulle toi junnu välitykset. Olin ainut pääryhmässä, jolla oli kevennetyt välitykset. Siinä sai välillä ihan kunnolla pyörittää että pysyi ryhmän mukana.  Loppukirissä mulla ei sitten ollutkaan mitään mahdollisuuksia, koska välitykset loppuivat täysin kesken. Raskaammilla välityksillä tultiin heittämällä molemmilta puolilta ohi. Pääporukassa pääsin kuitenkin maaliin mihin täytyy olla tyytyväinen.
               Viikko Liedon kisojen jälkeen olikin sitten vuorossa nuorten pyöräilyn SM kilpailut. Lauantaina kisattiin 55km maantie ja sunnuntaina 20.4km tempo. Maantiellä vauhti oli koko ajan rauhallinen ja tuntui, että kaikki vain odottivat loppukiriä. Yritin itse päästä ryhmästä karkuun, mutta ei onnistunut. Peesissä on kuitenkin niin helppo tulla. Loppua kohti vauhti vain hiljeni ja loppukiri läheni. Lähdin itse kirimään noin puoli kilometriä ennen maalia. Sain pienen eron tehtyä muihin. "Aikainen" loppukiri osoittuikin virheeksi. Ennen maalia oli pieni mäen nyppylä, jossa mulla loppui voimat kokonaan. Takaa tuli kavereita ohi. Tuloksena maantieltä viides sija, joka on kyllä pettymys.
               Sunnuntaina oli sitten vuorossa SM tempo. Tiesin, että hyvänä päivänä minulla olisi kaikki mahdollisuudet voittoon. Hyvien lämmittelyjen jälkeen olin valmis kisaan. Lähdön jälkeen laitoin heti vain isoimman vaihteen päälle ja aloin pyörittämään. Ohitin ennen kääntöpaikkaa kolme edellä lähtenyttä kisaajaa ja tiesin, että vauhdin on oltava hyvä. Sain pidettyä hyvästä rytmistä kiinni maaliin asti ja keskinopeudeksi tuli aika tasan 42km/h. Ihan hyvä tuolle reitille, sillä reitillä oli myös jonkin verran mäkeä. Vauhtini riitti SM kultaan 35s. erolla kakkoseen. Kyllä tuon kisan jälkeen täytyi todeta, että kyllä tempo sopii triathlonistille aika paljon paremmin kuin maantie. 
               Tulevasta. Seuraavat kisat ovatkin sitten pyöräkisat Latviassa loppukuusta. Viiden etapin kilpailut. Tulee kyllä mielenkiintoiset kisat. Saa nähdä miten vauhti riittää kansainvälisissä pyöräkisoissa. Sarja on siellä M18 eli olen liian nuori tuohon sarjaan. Mutta kisasta saa varmasti runsaasti kokemusta ja pääsee ottamaan ensi kosketuksen kansainvälisiin pyöräkisoihin!
           
Jesse

Kisakuulumisia Vehmaalta

Tänään kisattiin jälleen perinteikäs Vehmaan triathlonkilpailu. Itse osallistuin kisaan neljännen kerran. Tiesin jo lähdössä, että kovaa täytyy mennä, jotta on mukava vertailla tämän vuoden aikoja viime vuosiin. Tein viikolla ihan normaaleja kisaa edeltäviä treenejä. Yksi spesiaali treeni kyllä viikkoon mahtui. Uin tiistaina elämäni ensimmäisen kerran uintitreenin avomerellä Raumalla todella kovassa aallokossa. Oli vähän erilaista uiminen kuin uimahallissa. :) Vedän aina kisaa edeltävänä päivänä lyhyen pyörä- juoksuyhdistelmän, jossa molemmissa lajeissa otan pari lyhyttä kisavauhtista vetoa. Meno perjantaina tuntui varsin hyvältä ja odotin luottavaisin mielin huomista kisaa.

Menimme jo perjantaina Vehmaalle mökille, joten matka kisapaikalle ei ollut kovin pitkä. Kerrankin aamulla ei tarvinnut kiirehtiä ja sai nukkua pitkään. Olimme sitten kisapaikalla jo noin 2 tuntia ennen starttia. Ilmoittautuminen, vaihtopaikan kuntoon laittaminen ja yleistä hölinää. Näin se aika kisapaikalla kuluu. Uintimatka on Vehmaan kisassa vain 400m, joten mietin, että uinko märkäpuvulla vai ilman. Päätin uida ilman, vaikka moni kova kaveri puvun päälle vetikin. Aloitin verryttelyt noin tuntia ennen kisaa juoksemalla. Kroppa tuntui ihan hyvältä. Uinti verryttelyssä uinti tuntui myös hyvältä, vaikka ei pukua ollutkaan päällä. Uin kisalenkin kerran ympäri ja pyörittelin vähän käsiä. Fiilis oli hyvä ja uskalsin lähteä luottavaisin mielin kohti lähtöpaikkaa.

Otin lähtöpaikan ihan porukan vasemmasta reunasta Ilkan vierestä. Hänellä oli puku päällä, joten ajattelin, että hänen peesissä voisi olla hyvä uida. Pian lähtökin sitten jo tapahtui. Uin ensimmäiselle poijulle suunnitelmien mukaisesti ylikovaa, jotta pääsisi hyvään peesiin. Olimme Ilkan kanssa samaan aikaan ensimmäisellä poijulla. Yritin pysyä hänen perässä, mutta tipuin peesistä ja Ilkka sai tehtyä pienen eron. Suunnistaessani huomasin olevani kolmantena heti Ilkan ja Juhan jälkeen. Uinti kulki ihan normaalisti ja edessä meneviin ei isoa eroa syntynyt. Lopussa vielä seuramme Ami tuli rinnalleni ja uimme hänen kanssaan loppumatkan yhdessä.

Ensimmäisessä vaihdossa on Vehmaalla pitkä juoksumatka. Ohitin Amin heti rannassa, kun hän jäi ottamaan märkkäriä pois. Sain juostessa vaihtopaikalle laitettua numeron ja kypärän päähän. Ohitin Ilkan vaihdossa ja pääsin toisena pyöräilemään heti joukkue kisaa johtavan Rauman triathlon clubin perään.

Laitoin pyörän päällä kengät  jalkaan, joten Rauman pyöräilijä pääsi siinä vähän karkuun. Ajoin hänet kuitenkin kiinni Vehmaan 2km soratie pätkällä. Heti asvaltille tultuamme hän kuitenkin nosti vähän vauhtia ja eroa syntyi minuun hieman. Aloin katselemaan taaksepäin, että koska Ilkka ajaa minut kiinni. Ketään ei kuitenkaan näkynyt. Ajoin reilua neljääkymppiä ensimmäiselle kääntöpaikalle. Huomasin siellä, että eroa Ilkkaan ja Amiin oli yllättävän paljon. Jatkoin yksin kovaa ajamista seuraavalle kääntöpaikalle, jossa ero edessä menevään oli pysynyt suunnilleen samana ja takaa tulevat olivat jääneet lisää. Ajoin samaa vauhtia loppu pyöräilyosuuden ja pyörämittari näytti keskinopeudeksi 39 km/h. Mielestäni se on tuolle reitille suht. hyvä, onhan reitillä noin 4km soratietäkin. Toinen vaihto sujui myös ihan hyvin ja pääsin yksilökilpailijoista ensimmäisenä juoksemaan.

Juoksu ei lähtenyt kovin hyvin kulkemaan. Vähän ylikova pyöräily painoi selvästi. Juoksin omaa perus vauhtia tarkkaillen sykettä. Pian Ilkka juoksikin jo ohitseni ja pian tuli myös Ami. Heidän juoksuvauhtiin en ihan vielä pystynyt vastaamaan. :) Tulin maaliin kaikista yksilökisaajista kolmantena ja oman nuorten sarjani ensimmäisenä. Hyvien loppuverryttelyjen jälkeen olikin sitten mukava käydä saunomassa ja uimassa. Vehmaan kisa on kyllä aina mukava kisa. Toivottavasti kisa järjestetään vielä monta kertaa ja minä pääsen joskus haastamaan muut juoksussa. :)

Palkintojen jaon jälkeen lähdimme pian takaisin mökille tankkaamaan, jonka jälkeen lähdin vielä loppuverryttelyksi pyörällä Vehmaalta Piikkiöön. Oli mukava sää ajaa, kun oli lämmin ja kova myötätuuli. :D

Tälle kaudelle tulee vielä varmaan parit triathlonkisat ja muutamia pyöräkisoja. Ensimmäinen pyöräkisa onkin jo ensi tiistaina. Silloin sitten pääsee testaamaan sen todellisen pyöräkunnon 20km tempossa. Ja enää ei ole montaa viikkoa pyöräilyn SM kisoihin, jonne on kanssa mukava päästä testailemaan kuntoa pyöräilijöiden sekaan.

Onnea vielä muuten kaikille päivän voittajille ja maaliin päässeille, varsinkin Amille!!!

Tervetuloa lukemaan blogiani!

Olen 16 vuotias triathlonisti Piikkiöstä, Turun läheltä. Triathlon on ollut päälajini vuoden 2011 syksystä lähtien. Sitä ennen pelasin jalkapalloa. Ensimmäisissä triathlon kisoissa olin toki jo mukana vuonna 2010 Vehmaalla. Tuon kyseisen kisan jälkeen triathlon alkoi kiinnostamaan monipuolisuutensa ja vaativuutensa ansiosta minua koko ajan enemmän ja enemmän. Reilut vuoden päivät kului ensimmäisestä triathlon kisastani, kunnes liityin Turun Urheiluliiton triathlon jaostoon. Tällä samalla tiellä olen edelleen. :)

Meillä on Turussa mahtava triathlon treeniporukka kasassa. Yhteisharjoituksia on lähes joka päivä ja kaikki tsemppaavat toisiaan joka treenissä! Hyvät treenikaverit auttavat jaksamaan rankatkin treenit aina loppuun asti. Lisäksi Turusta löytyy ammattitaitoista triathlon valmennusta ja mahtavat treenitilat joka lajille. Meillä on siis upeat puitteet harrastaa triathlonia!

Tulen tässä blogissa kertomaan elämästäni triathlonin parissa. Treeneistä, kisoista ja ehkä vähän muustakin mitä mieleen juolahtaa. Toivotaan, että pystyn välittämään blogini avulla fiiliksiäni ja ajatuksiani eteenpäin ja kenties innostamaan uusiakin harrastajia triathlonin pariin. Meitä triathlonisteja ei ole vielä liikaa, vaikka meitä onkin enemmän kuin koskaan!

Palataan!