Ennakointia Puolaan

Huomenna koittaa siis lähtö Puolaan! Jee, kivaa! Taas pääsee kisaamaan ja näyttämään muille, kuinka kovassa kunnossa sitä onkaan (tai kuinka heikossa). Kokoontuminen on jo klo 6 Helsingissä. Tämä tietää, että täytyy lähteä jo noin klo 4 kotoa sinne päin. Lautta lähtee klo 7:30 Tallinnaan ja sieltä sitten jatketaan läpi Viron, Latvian ja Liettuan kohti Puolaa. Välillä voidaan joutua yöpymään. Kisat alkavat lauantaina kahdella etapilla (ttt ja maantie) ja sitten kolmena seuraavana päivänä on joka päivä yksi maantiekisa. Rankkaa touhua, varsinkin eka päivä. Kaksi kisaa samana päivänä. Väsyttää jo etukäteen.

Alkuviikon treenit sujuivat hyvin ja pystyn lähtemään luottavaisin mielin Puolaan. Palautuminenkin on sujunut viime viikonlopun kisoista mahtavasti. Viikolla pääsin ajamaan myös muutaman treenin aika-ajopyörällä. Vähän oli alussa säätämistä, mutta kyllä se siitä. Jokainen lenkki sujuu ainakin paremmin kuin edellinen ja aika-ajoasennossa pystyy ajamaan rennommin. Tänään jaksoi ajaa jo 30min aika-ajoasennossa kohtuu reippaasti. Täytyy tässä lähiviikkoina hankkia pyörään uusi tanko. Sillä voisi saada vielä vähän paremman asennon ja ennen kaikkea rennomman!

Mutta mitäs Puolasta? Puolan kisoista on löytynyt netistä aika vähän tietoa. En edes tiedä etappien pituuksia tarkalleen, mutta luultavasti noin 100 kilometrin etappeja tiedossa. Joukkueaika-ajo 12km. Majoitus ei oletettavasti ole kovin kummoinen, netistä ei tarvitse edes haaveilla. Jos jostain lähikahvilasta löytyy WIFI, saattaa blogi päivittyä reissun aikanakin. Kisat ovat varmasti kova tasoiset ja niissä ajetaan kovaa. Joukkueaika-ajossa täytyy koittaa ajaa mahdollisimman lähellä kärjen vauhtia, jotta GC:ssä ero kärkeen ei kasvaisi liian suureksi. Maantie etappeihin lähden ajamaan aktiivisesti ja pyrin saamaan jotain tulosta aikaan. Saa nähdä miten käy. Palaillaan ja kuullaan!

TS kortteli 2016

Sunnuntaina kisattiin perinteiset TS kortteliajot, jonka reitti kiertää Aurajoen vartta koko ajan. Kierros on pitkä reilun kilometrin ja se kierretään 50 kertaa. Joku voisi sanoa että menee pää pyörälle mutta… Ei auta kuin pyöräillä. Itse ajoin kisan ensimmäistä kertaa ikinä. Kaarteet olivat kuitenkin hyvin hallussa, joten lähdin luottavaisin mielin lähtöviivalle. Nyt jopa verryttelin hieman ennen starttia, koska kisa alkaa yleensä aikalailla saman tien. Pieni mutta sisukas joukkueemme koki jo ennen lähtöä suuren takaiskun, kun Simolalta meni vaihdevaijeri poikki ja hän ei pystynyt starttaamaan. Se loi hiukan haasteita, ainakaan ei pystyttäisi toteuttamaan suunnitteilla ollutta taktiikkaa, jolla uskoimme voiton irtoavan.

Kisa alkoikin vauhdikkaasti ja ajoin ihan keulilla heti alusta alkaen. Suuria irtiotto yrityksiä ei nähty. Reitillä oli vaikea päästä karkuun. Vauhti pysyi koko ajan tasaisen kovana. Joutui kiihdyttelemään mutkista välillä kunnolla. noin 30 kierrosta ennen maalia lähti TWD:n Jaakko Hänninen yksin irti. Ero ei missään vaiheessa kasvanut kovin suureksi, ehkä maksimissaan noin 20s. Mutta se kuitenkin riitti ja Jaakko sai korjata voiton kotiin. Onnittelut!

Oma ajoni sujui ihan vahvasti pääjoukossa, ei mitään ongelmia pysyä vauhdissa mukana. Hiukan alkoi lopussa olemaan jo tylsää, koska oli kiertänyt saman reitin jo niin monta kertaa. Onneksi kuitenkin mahtava turkulainen kotiyleisö oli löytänyt paikalle ja kannustusta riitti. Sen avulla jaksoi helposti loppuun asti. Kiitos siitä! Itse pääsin ehkä hieman onnekkaastikin pujahtamaan lopussa ison porukan ohi ja taisin olla maaliviivalla 11. Ihan jees ekaksi korttelikisaksi, mutta monta sijaa pystyy vielä parantamaan! ;)

Alla taas Mikael Paulinowin mahtavia kuvia TS kortteleista, kiitos niistä! Ensi viikolla pääseekin taas vaihtamaan maisemaa, kun lähdetään torstaina aikaisin aamulla kohti Puolaa ja kauden ensimmäistä etappi ajoa. Tiedossa on joukkue aika-ajo ja neljä maantiekisaa neljään päivään. Onneksi alkuviikosta ehtii vielä vähän treenailemaan ja latailemaan akkuja ennen lähtöä. Ehkä voisi käydä ulkoiluttamassa ensimmäisen kerran tänä vuonna tempopyörääkin. Voisi olla fiksu veto ennen joukkue aika-ajoa! Nähdään ja kuullaan!

SK muistoajo 2016

Tänään kisattiin Hirvensalossa perinteikäs SK:n muistoajo. Kisa jonka olin ajanut kerran aiemmin. Kisapäivä valkeni jälleen tyypillisesti. Suomessa ei voi muutakaan odottaa. Kylmä oli, vettä satoi ja välillä räntääkin. Ai että, onneksi on jo kohta tottunut tällaiseen keliin, kun ei ole muussa kelissä tarvinnut nyt vähän aikaan lenkkeillä. Kaikkeen siis tottuu ja se on asenne kysymys. Mutta sitten itse kisaan.

Kisa oli näin jälkikäteen aika karmiva. Kisa tosi alkoi ihan jees ja ajelin aivan keulilla, mutta en liian. Olin muutamassa hatka yrityksessä mukana, mutta selvästi harvemmassa kuin edellisinä viikonloppuina. Muutaman kierroksen jälkeen kisa vaikeutui osaltani, kun  joku edessä ajanut kaatui mäessä ja ajoin suoraan hänen päälleen. Itse en onneksi loukannut tilanteessa, mutta rakas pyöräni otti vähän osumaa. Tämän seurauksena takavaihtaja sanoi sopimuksensa irti. Tilanteessa myös molemmat kiekkoni menivät vinoon, joten jouduin niitä siinä vähän korjailemaan ennen kuin pystyin aloittamaan takaa-ajon takaisin pelotoniin.

Siinä sitten sain ajettua noin 1,5 kierroksen aikana pääjoukon kiinni ja olin taas turvallisesti mukana. Hiukan takavaihtajan puuttuminen haittasi menoa. Ylämäessä joutui ajamaan joko aivan liian pienellä vaihteella tai sitten liian isolla (eturatasta pystyi onneksi edes vaihtamaan). Alamäissä ja tasasilla sai puolestaan pyörittää oikein kunnolla, jotta pysyi mukana menossa. Tämän seurauksena itse jouduin olemaan pääjoukossa aikalailla vain matkustajan roolissa, mitään ei oikein jaksanut/huvittanut tehdä. Ylämäissä aina valui porukan läpi, alamäissä sai kiriä. Ehkä olin sitten kirjaimellisesti jojossa. Mutta maaliin kuitenkin selvisin turvallisesti pääjoukossa ja sain taas hyviä kisakilometrejä jalkaan. Niitä ei voi olla suomalaisella pyöräilijällä ikinä liikaa vielä huhtikuussa…

Illalla jos saisi vielä pyörän kuntoon, niin kelpaa startata seuraavana päivänä legendaariseen TS kortteliajoon Aurajoen rannalla, jossa joukkueellemme/seurallemme kelpaa vain voitto! Alla vielä muutamia kuvia lauantailta, kuvaajina Pekka Tenhonen (6 ensimmäistä kuvaa )ja Mikael Paulinow (Loput kuvat). Kiitos hyvistä kuvista, olette hyviä ottamaan kuvia! J

Lattomeriajo 2016

Lattomeriajo, tuo Suomen kevätklassikko kilpailu. Kilpailu, joka kisataan Ulvilassa Porin lähellä. Kisa, jossa vuonna 2015 mursin oikean kyynärpään. Mutta tänä vuonna palasin kyseiselle paikalle, kyseiselle reitille, nälkäisempänä kuin viime vuonna, sisuuntuneena viime viikonlopun Tanskan reissusta, jossa voitonhalu kasvoi entisestään.

Jossittelut sikseen ja faktoja pöytään. Kisapäivä, 17.4, valkeni kovin sateisissa ja kylmissä merkeissä. Oikeastaan keli oli ihan hirveä. Pari astetta plussaa ja vettä täysillä taivaalta. Ihana keli ajella 130 kilometrin kilpailu. Nyt voin myöntää, että en verrytellyt kilpailuun lainkaan. Hyppäsin vain suoraan autosta pyörän päälle ja ajoin noin 100 metrin matkan lähtöviivalle. Eturiviin jälleen ovelasti. Tai no, tällä kertaa taktiikka vähän petti, kun jotkut halusivat tarkistaa välitykseni. Noh, tällä kertaa sai startata ihan hänniltä.

Kisa alkoi. Onneksi oli neutraali startti. 500 metrin jälkeen olin jo keulilla odottamassa vapaan vauhdin alkamista. Se alkoikin pian ja kaikki olivat ihan täpinöissään. Olihan kisa ensimmäinen Suomessa kaudella 2016 ja monelle kauden avaus. Kun nyt ei vaan sattuis mitään… Kuten viime vuonna. Kisa alkoi jälleen vauhdikkaasti. Jotain hatka yrityksiä oli. Olin jokaisessa tietysti mukana. Ehkä kolmessa tai neljässä ekassa. Seuraavaan en lähtenyt ja sen annettiin mennä. Taas kävi niin kuin tällä kaudella kahdessa aikaisemmassakin kilpailussa. Onnistuin missaamaan sen ensimmäisen hatkan. Sen, johon juuri olisin halunnut joka kerta mukaan.

Hatka pääsi noin reilun minuutin päähän kunnes alettiin työstämään eroa kiinni. Pääjoukon keulilla ajeli aktiivisesti Kruunukatto team ja meidän Fincycling joukkueesta muutamia. Muiden ei tarvinnut ajaa hatkaa kiinni. No, jonkin moinen veto saatiinkin päälle ja ero pysyi siedettävänä. Vähän omia vetohaluja saattaa latistaa pääjoukon keulilla se, että 78% varmuudella pääjoukon hännillä, ns. aurinkokannella jotkut omat ajajat ovat kunnolla jojossa. Noh, jos vetäisi sellattiin että kaikki pysyisi edes jonkin aikaa pääjoukossa…

Kisa jatkui ja niin myös huono kelikin. Naamat olivat kaikilla ihan kurassa. Itsellä lasitkin veti semmoiseen huuruun, että en pystynyt ajamaan ne päässä. Jouduin ottamaan ne pois. No, nyt näki ainakin, mutta pian olikin sitten silmät täynnä hiekkaa. Vaikeita valintoja, ajaako lasit päässä vai ei. Olin aktiivisesti jälleen mukana ryhmissä, jotka pyrkivät pääsemään hatka porukan luo ilman pääjoukkoa. Muutaman kerran meillä olikin ihan hyvänoloinen ryhmä, mutta jostain syystä koskaan ei saatu tarpeeksi hyvää vetoa päälle ja näin ei saatu karistettua pääjoukkoa kannoiltamme. Pian taas lähti noin 10 ajajan ryhmä ja itse en taaskaan ollut tässä ratkaisevassa mukana. He sanoivat hyvästit pääjoukolle ja pian saivatkin kolmen hengen hatkan kiinni. Itse tyydyin tässä kohtaa vain pääjoukossa ajeluun, kisan kärkisijat karkasivat juuri.

Pääjoukossa ajelu meni taas ihan lenkkeilyksi. Kenelläkään ei tuntunut taaskaan olevan kiire suihkuun eikä kotiin. Kaikki halusivat nauttia koko rahan edestä kauniista maalaismaisemista. Itse tyydyin ajelemaan pääjoukon hännillä, tankkailemaan energiaa ja näin. Näin se päivä kului ja iskin muutaman kilometri ennen maalia pääjoukosta karkuun. Miksi? Ei, en halunnut varmistaa tällä liikkeellä sijaani 15. Ei, en halunnut varmistaa M18 sarjan voittoa. Halusin ennen pääjoukkoa suihkuun, koska tiesin, että kisapaikalla on vain kaksi suihkua ja ruuhka tulee olemaan suurta. Noh, saavuinkin hiukan ennen pääjoukkoa maaliin, mutta onnistuin käyttämään maaliviivan ja suihkun välillä sen verran aikaa, että jokunen ehti ennen minua suihkuun. No, pieniä vikoja. Kisat eivät menneet siis taaskaan tuloksellisesti hyvin, vaikka palkintojen jaossa sai käydä pokkaamassa jonkun parhaan juniorin palkinnon. Vaikka jalka ja tatsi ajamiseen ovat tällä hetkellä hyvällä tasolla, tulokset antavat vielä odottaa! Joku päivä vielä, varmasti! Ensi viikonloppuna onkin vuorssa kotikisat Turussa, kun lauantaina kisataan Hirvensalossa SK:n muistoajoissa ja sunnuntaina legendaariset TS kortteliajot. Nähdään siellä!

Ringsted kommunes åbne ROCKWOOL lob 2016

Kuulostaako otsikko vaikeata? Kyllä, minustakin. Se on kisan nimi, jossa kisasin viime sunnuntaina Tanskan maalla. Loogista, eikö?

Onneksi pääsi heti seuraavana päivänä uudestaan viivalle 10.4. Olisi ollut kurja matkustaa vain yhden kisan takia autolla Tanskaan saakka. Lauantain kisassa pääjoukon ja hatkan väliin ehti kertyä luvattoman iso ero ja itsehän olin valitettavasti tuossa pääjoukossa. Onneksi kyseessä ei ollut etappikisa. Edellisellä päivällä ei ollut mitään väliä, vaikka suurin piirtein samat kuskit viivalla olivatkin. Kaikki olivat ns. samalla lähtöviivalla, kukaan ei johtanut toista kokonaistuloksissa. Kaikkia pystyi pitämään ”merkittyinä” henkiöinä.

Kisan startti oli onneksi tuntia myöhemmin kuin edellisen päivän. Lähtöpaikkakin oli huomattavasti lähempänä majoitusta, joten tämä tiesi, että sai nukkua sunnuntai aamuna jopa kuuteen saakka. Heräämisen jälkeen taas nopeasti aamupalalle, puolalaisten rekkamiesten kanssa kuulumisten vaihtoa elekielellä, kamat niskaan, pyörä auton katolle ja kohti kisapaikkaa…

Kisapaikalle saavuttuamme lähtöön oli aikaa noin tunti. Vietin sen Transitissa makoillessa ja lähtöä odottaen, kamoja pukien, numeroita kiinnittäen. Isosti verrytellä ei jaksa. Jos kävisi ajamassa viimeisen kilometrin, niin näkisi vähän paikkoja. Jep, tämän tein ja taas lähtöviivalle ovelasti eturiviin. Kisan startti pamaus kuuluikin jo kohta ja peloton kirmasi matkaan. Kisa sai heti vauhdikkaan lähdön kun joku tanskalainen joukkue alkoi rykimään keulilla koko joukkueen voimin reilua viittäkymppiä muutaman ensimmäisen kilometrin. Tässä vaiheessa kukaan ei jaksanut vielä oikein revitellä, kaikki tyytyivät peesailemaan. Ehkä hyvä niin, ilma oli kuitenkin kylmä, ehkä juuri plussan puolella.

Noin 5 kilometrin jälkeen käännyttiin pikkutielle ja sitten se alkoi. Revittely. Alettiin tykittelemään oikein kunnolla ja yritettiin muodostaa hatkoja. Itse koitin olla näissä, vähänkin vahvan näköisissä yrityksissä mukana. Olinkin monessa. Noin 30 kilometrin kohdalla olin taas ja saatiin noin 10 ajajan voimin pientä eroa  pääjoukkoon. Pian kuitenkin joku sai pääjoukossa kovan vainun ja ajoi meidät kiinni. Perässä tuli koko pääjoukko… Pian taas joku iski ja tähän en itse päässyt mukaan. Ja kuinka ollakaan, tästä syntyikin päivän hatka, noin 10 ajajan kokoinen.

Tämä päivä oli kuitenkin onneksi vähän erilainen kuin edellinen. Nyt muutkin halusivat pitää pääjoukossa vähän vauhtia yllä ja näin tapahtuikin. Ero hatkaan kasvoi ehkä maksimissaan noin minuuttiin. Pian alettiin tahkoa tätä väliä todenteolla kiinni. Meidän veto toimi hyvin ja pian ero olikin vain 15s. Sitten pääjoukosta lähti muutama ajaja keskenään hatkaporukkaan ja itse jäin pääjoukkoon. Miksi? Hyvä kysymys. Sen jälkeen kenelläkään ei ollut oikein enää pääjoukossa vetohaluja ja itsekin olin kuluttanut jonkin verran voimia takaa-ajoon. Tyydyin peesailemaan ja vauhti pääjoukossa tippui aivan sunnuntai lenkkeily vauhdiksi. No, loogistahan se oli, kun kerta sunnuntai oli. Oltaisiin voitu edes vähän pitää vauhtia yllä niin olisi päässyt nopeammin suihkuun ja ei olisi tarvinnut hävetä silmiään päästä, kun Master sarjan miehet painelevat aivan innoissaan ohi.

Noh, maaliin mekin sitten viimein päädyttiin, varmaan joku 10min voittajaa perässä. Sijoitusta en nyt muista, jämäsijoja, taisin tulla maaliin aika pääjoukon keulilla, ehkä 19. Kisasta jäi paljon spekuloitavaa ja jossiteltavaa. Jos tuossa kohtaa olisi tehnyt noin ja tossa toisessa noin niin olisin voittanut kyseisen kilpailun. Helppoa ja loogista. Näillä ajatuksilla pääseekin sitten ensi viikonloppuna avaamaan kotimaisen kilpailukauden Porissa Lattomeriajoissa. Ehkä siellä! Nälkää on!

Kisakauden avaus Tanskassa

Pääsin avaamaan tänä vuonna kauteni kisojen merkeissä Tanskassa kahdessa kansallisessa kilpailussa 9-10.4. Vaikka kisat olivat Tanskan kansallisia, niin kilpailut olivat kovia ja hyviä harjoituksia tulevaa varten. Tanskassa on paljon juniori pyöräilijöitä ja kisoissa ajetaan  kovaa. Kisoista puuttui muutamia kovia tanskalaisia, koska osa oli ajamassa junioreiden Paris Roubaixin ja osa Saksassa ajamassa etappiajoa. Mutta viivalla oli silti kovia ajajia ja jo lähtöviivalla tiesi, että päivän kilpailusta tulee kova.

Kisan startti oli jo klo 8:05, joten se tiesi aikaista herätystä. Herätyskello soi hiukan viiden jälkeen ja siitä siirryttiin reippaasti kevyelle aamupalalle, jonka jälkeen pitikin jo lähteä siirtymään majoituksesta kisapaikalle. Matka oli noin 60km. Kisoissa oli yksi huono puoli: Reittejä ei saatu tietää vasta kuin kisapaikalla vähän ennen starttia. Kaikki tanskalaiset tunsivat reitit varmasti kuin omat taskunsa. No, hiukan ennen starttia sain nähdä reittikartan. Ihan normaalilta tanskalaiselta kisalta vaikutti, vaihtelevia teitä, isompaa, pienempää… Oletin, että kisareitti olisi aivan tasaista. Kierroksia olisi tiedossa 4 ja kierroksen pituus 27km. Ei auta itku markkinoilla, energiat takataskuun, pullot täyteen PowerBarin urheilujuomaa ja starttiviivalle eturiviin odottelemaan lähtöä. 

Startti tapahtui ja meidän Men junior sarjan polkijat kirmasivat liikkeelle. Olin itse heti alusta asti aktiivinen ja koitin päästä mukaan hatkoihin. Ehkä vähän liiankin aktiivinen. Ensimmäisellä kierroksella tuli ainakin reitti tutuksi. Alku ja keskivaihe oli suht tasaista ja pientä kumpuilevaa. Lopussa, noin 3-4km ennen maalia alkoi pitkä loiva nousu, joka kesti useamman kilometrin. Tämän kun olisi tiennyt niin olisi voinut säästellä voimia ekalla kierroksella tähän kohtaan. Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että oli ihan itsestäänselvyys, että suurella todennäköisyydellä jos ensimmäisellä kierroksella lähtee hatka niin se lähtee juuri tuohon loivaan mäkeen. Ja näin kävikin. Olin itse juuri ennen mäkeä ollut hetken parin muun kanssa hatkassa ja kun mäki alkoi, lähti noin 10 ajajan irtiotto ja itse en päässyt tähän mukaan. Pääjoukon vauhti hidastui nopeasti ja oli heti sanomattakin selvää, että kaikilla tanskalaisilla isommilla joukkueilla oli vähintään yksi ajaja hatkassa. Kenelläkään ei ollut haluja ajaa hatkaa kiinni, paitsi no minulla ja pienellä joukkueellani. Siellä sitten yritettiin jonkin aikaa ajaa pienellä joukkueellamme eroa kiinni tai ainakin pitää se kohtuullisena. Tässä ei kuitenkaan kovin hyvin onnistuttu, kun tuntui, että koko muu pääjoukko oli tuota ajatusta vastaan.

Jossain kohtaan lopetettiin vain vetäminen keulilla ja pääjoukossa vauhti meni ihan lenkkeilyksi. Watteja ei vaadittu paljon mitään, ”Ajan lenkilläkin kovempaa”…  Siinä sitten sai nauttia noin 50 kilometrin ajan kauniista tanskalaisista maalaismaisemista, syödä takataskussa olevia patukoita ja puhua niitä näitä tanskalaisten kanssa. Samalla ehti ihailla isojen joukkueiden joukkuepeliä. Jollain kapealla tieosuudella viisi ajajaa samasta joukkueesta oli keulilla. Yksi heistä päästettiin karkuun ja muut sulkivat koko tien. Mistään ei olisi mahtunut pujahtamaan heidän ohi. Tämä yksi ajaja pääsikin sitten helposti karkuun ja pääjoukon vauhti hidastui entisestään. Taisin olla lopussa itse about 26. Jämäsijoja, joten ei niin väliä. Muuten kisasta jäi oikein hyvä maku ja ajo tuntui vahvalta. Kisa oli kuitenkin kauden eka ja muut viivalla olleet olivat ajaneet kisoja jo noin kuukauden verran. Hyvä fiilis jäi kauden avauksesta, josta oli hyvä jatkaa seuraavan päivän kisaan. Siitä lisää seuraavassa postauksessa!