Kisaviikonloppu Belgiassa

Viime viikonloppuna tuli taas ajettua pari sataa kilometriä kisaa ympäri Belgiaa. Hyviä kilometrejä jalkoihin, mutta tuloksellisesti kisat eivät olleet parasta mahdollista. Kelit suosivat, paljon porukkaa starttiviivalla (vajaa 175 starttaajaa kumpanakin päivänä), yleisöä kannustamassa... Mikäs sen hienompaa! Vielä kun olisi pärjännyt!

Lauantainen kisa ajettiin Moorslede-Slypskapellessa melko helpolla ja vauhdikkaalla reitillä. Reitillä oli vain yksi hieman terävämpi lyhyt mäki sekä yksi loiva nousu. Muuten kierros oli tasaista ja loivaa alamäkeä, joten vauhti pysyi kohtuu helposti korkeana koko kisan ajan. Onneksi sentään tuuli edes hieman. Se toi mukavaa pientä lisämaustetta kisaan. 110km kisan keskinopeus oli aika tasan 45km/h, eli kovin paljoa ei tarvinnut kampi suorana istuskella.

Sen sijaan istuskelin pääjoukossa ensimmäisen tunnin ajan ajaen mahdollisimman kevyesti ja säästäen näin energiaa mahdollisimman paljon kisan viimeisille, toivottavasti ratkaiseville hetkille. Tämä onnistuikin hyvin ja ensimmäinen tunti meni mukavan helposti lenkkeillessä porukan suojassa. Reilun tunnin jälkeen aktivoitusin ja aloin lähtemään iskuihin mukaan. Helpohko reitti takasi sen, että mikään porukka ei oikein meinannut päästä karkuun. Reitin terävimmässä nousussa aina jonkinlainen ryhmä sai hieman eroa, mutta sitä seurannut loiva alamäki toi taas koko porukan yhteen kasaan. Simppeliä.

Kuitenkin kisan loppuvaiheilla kärkeen muodostui vahva reilun kymmenen ajajan porukka. Irtioton lähtiessä olin ihan pääjoukon keulilla ja mietin, iskenkö mukaan vai en. Oli sekunneista kiinni. Eroa oli porukkaan vain noin 10s, ja katselin, josko joku iskisi vielä ja hyppäisin hänen peesissään ryhmään mukaan. Irtiotto sai eroa, kukaan ei enää iskenyt mukaan, en myöskään minä ja jäin ajelemaan pääjoukkoon. Irtiotto meni lopulta maaliin asti ja pääjoukko pääsi kirimään heikommista sijoista. Koitin olla vielä lopussa pääjoukon massakirissä mukana, mutta noin 3km ennen maalia pääjoukon keulilla tuli isohko kasa, johon itse jouduin jarruttamaan täysillä. Sain vältettyä kasan, mutta siinä jarruttaessa väkeä lappasi vierestä pyörätien kautta ohitse ja kirin parhaat paikat menivätkin siinä. Itse rullailin lopulta maaliin pääjoukossa sijalla 69. Vahvaa jalkaa ja ajoa, mutta ei minkäänlaista tulosta.

Kisan jälkeen suuntasimme mahdollisimman nopeasti takaisin kämpille palautumaan seuraavaan päivään. Energiaa koneeseen, hyvät lihashuollot ja ajoissa nukkumaan. La-Su yönä siirrettiin vielä kellojakin tunnilla eteenpäin, eli yöunien kanssa piti olla tarkkana.

Sunnuntai aamu valkeni onneksi taas hienossa auringon paisteessa ja lupaili hyvää keliä koko päiväksi. Pakkasimme taas seuran Mersun täyteen kisakamoja ja suuntasimme tällä kertaa Wijnendale-Torhoutiin kisoihin. Tarjolla oli hieman lyhyempi täysin tasainen reitti. 5km kierros, joka kierrettäisiin 23. kertaa. Tuuli oli taas hieman yltynyt ja se toisi varmasti taas pientä lisämaustetta päivän kisaan.

Kisa alkoi taas melko vauhdikkaasti, mutta jo noin puolen tunnin päästä meno rauhoittui ja pääjoukossa sai säästettyä energiaa helposti. Itsellä oli oikein vahvan oloiset jalat eilisen kisan jäljiltä ja päätin panostaa taas kisan loppuvaiheisiin. Ehkä koittaa samaa taktiikkaa kuin viime viikonloppuna Urselissa, eli iskeä lopussa irti ja koittaa päästä yksin/pienellä porukalla maaliin ennen pääjoukkoa. Tämä taktiikka toimi täysin 80km asti. Olin täysin tuoreena vielä, en ollut joutunut ajamaan vielä kertaakaan punaisella ja voimia oli todella hyvin jäljellä. Mutta. Se on ohi ennen kuin huomaakaan...

Takarenkaani räjähti tyhjäksi ja kisa oli siinä. Kermiksissä ei siis ole ajajien takana mitään huoltoautoja, eli renkaan mennessä kisa on käytännössä aina siinä. Harmitus oli suuri, mutta ei auttanut kuin lampsia tyhjällä renkaalla autolle, heittää varakiekko pyörään kiinni ja lähteä loppuverryttelylle. Ei se murehtimalla parane!

Seuraavat kisat ovatkin taas ensi viikonloppuna, lauantaina ja sunnuntaina. Sitä ennen ehtii vetämään hyvän treeniviikon täällä hyvissä olosuhteissa. Vähän luvattu sadetta pitkin viikkoa, mutta toivottavasti ennusteet vielä muuttuvat. Saadaan vielä Suomesta vahvistuksia Belgiaan, kun keskiviikkona ja perjantaina seurasta saapuu muutamia uusia kuskeja Belgiaan!

Kohti ensi viikonloppua, treeniviikon kautta! Instagram päivittyy luultavasti nyt lähiviikkoina päivittäin, eli sieltä voi katsella kuulumisia ihan tuoreeltaan..

Jesse

Kohti viikonlopun kisoja

Belgian kevät tarjoaa parastaan. Vajaa parikymmentä lämmintä, aurinko paistaa suoraan pilvettömältä taivaalta. On kaunista. Pari päivää ollut jo samanlaista. Ihmiset ottavat kelistä ilon irti. Lenkkiä ajaessa huomannut, että melkein jokaisen kuppilan terassi on täynnä väkeä nauttimassa virvokkeita. Ehkä mekin tänään.

Ajetaan parin tunnin avaava harjoitus Robinin kanssa viikonlopun kilpailuja varten. Päivän treenit tehty. Aurinko paistaa, lämpötila kohoaa. Kelit eivät salli olla sisällä, vaan päätämme lähteä ulkoilemaan. Saavumme Geraardsbergenin torille. Jotain erikoista tässä kuitenkin on. Pari päivää ollaan ajettua lenkkiä siellä sun täällä, mäkiä, tasaista, kanaalia, mukulakiveä... Kaikkialla kuppilat täynnä, mutta nyt on hiljaista. Istahdamme kahville aurinkoiselle terassille. Muutamia ihmisiä laahustelee sinne sun tänne, pääasiassa rauhallista. Mieleen juolahtaa väkisinkin kysymys "Missä kaikki on?".

Hetken päästä kuitenkin tilanne alkaa selviämään. Parin kilometrin päässä taivaalla alkaa näkymään helikopterita. Ihan kuin he etsisivät jotain. Ei, he kuvaavat. Tajuamme, että tänään ajetaan miesten E3 Harelbeke ammattilaiskilpailu. Reitti kulkee parin kilometrin päästä Geraardsbergenistä. Voisiko kaikki paikalliset olla lampsineet rankan reitin varrelle kannustamaan pyöräilijöitä?

Belgialaiset elävät ja hengittävät urheilua. Heillä ei ole jääkiekkoa, kuten Suomessa. Heillä on pyöräily. Tuo koko kansalle huvia tuova laji, jota lähdetään koko kylän voimin katsomaan ja ihmettelemään läheisille teille.

Kahvilan pitäjä vahvistaa epäilyksemme. Hän tiesi jo aamulla, että tänään iltapäivällä on kauniista kelistä huolimatta rauhallista, koska kaikki ovat katsomassa pyöräilyä. Vähän kuin Suomessa jääkiekkoa. Yksinkertaista. Luonnollinen selitys.

Hörppäämme kahvit loppuun ja suuntaamme pian kaupan kautta kohti asuntoamme latailemaan akkuja viikonloppua varten. Mekin pääsemme viikonloppuna, molempina päivinä, nauttimaan belgialaisesta kansanjuhlasta, jossa tunnelmaa riittää varmasti. Huomenna lauantaina  kisaamme Moorslede-Slypskapellessa ja sunnuntaina Wijnendale-Torhoutissa.

Toivotaan, että samanlainen keli jatkuu läpi viikonlopun ja kisat menevät hyvin! Nyt pastan keittoon ja kohti kisoja!

Jesse

Terveisiä Belgiasta

Karavaani etenee ja nyt majapaikkana Belgia, tarkemmin sanottuna Geraardsbergen. Kevät klassikko Ronde Van Vlaanderenin reitin varrella, noin 200m päässä legendaarisen Muurin mäen päältä. Vuokrattiin seurakavereiden kanssa täältä Airbnb asunto kuukaudeksi. Tarkoituksenamme on treenata täällä kuukauden päivät hyvin ja samalla ottaa jalkoihin noin 10 kisastarttia ja 1000km kisakilometrejä ennen kotimaisen maantiekauden avausta.

Saavuimme Belgiaan 1,5 viikkoa sitten perjantaina 15.3 seuran autolla. Matkustusta autolla Tukholmasta Belgiaan tuli noin 1600km, onneksi matka etenee hyvässä seurassa joutuisasti! Saatiin heti hommat rullaamaan Belgian päässä hyvin, lauantaina ajettiin jo reipas noin neljän tunnin lenkki nauttien Belgian kevät klassikoiden parhaista nousuista. Sunnuntaina oltiinkin sitten jo valmiita startti viivalle.

Eli yksi päivä maantiellä takana ja suoraan startti viivalle? Kyllä. Saatiin Urheiluliiton porukalla vedettyä talven aikana neljä hyvää intensiivistä rataleiriä (kaksi kertaa sekä Falunissa että Liettuassa) ja muutenkin treenattua kotosalla trainerilla, salilla, rullilla, hiihtäen, ulkona ajaen jne. hyvin, joten koettiin olevamme valmiita suoraan kisaamaan. Emme siis käyneet talven/kevään aikana ollenkaan maantiepyöräilijöiden suosiossa olevilla Etelän leireillä, vaan korvasimme nämä kovilla rataleireillä ja laadukkailla treeneillä kotona. Tämä osoittautui hyväksi tavaksi toimia. Leirit olivat lyhyitä intensiivisä leirejä (3-5pvä), joten leireillä saatiin treenattua porukalla joka päivä tehokkaasti kovaa. Lepo päiviä ei itse leireillä tarvinnut pitää, vaan ne pidettiin kotona. Mutta miten kisat sitten lähtisivätkään kulkemaan tällä valmistautumisella? Sunnuntaina 17.3 saataisiin tästä ensimmäistä osviittaa, kun päästäisiin seurakaveri Robinin kanssa avaamaan kisakausi.

Sunnuntai 17.3 valkeni tuulisena, nättinä päivänä. Tuulta oli tarjolla vajaa 10 m/s, eli työmiehen keliä luvassa. Lämpömittari näytteli mukavasti kaksinumeroisia lukemia, kun lähdettiin Robinin kanssa kohti kisapaikkaa. Jännittynyt, odottava tunnelma, kisakausi alkaa kuitenkin vain kerran vuodessa. Belgian kermesse kisoissa on aina omanlaistansa jännitystä, ikinä ei voi varmaksi tietää, millainen kisareitti tulisi olemaan, ikinä ei voi varmaksi tietää, ketä on viivalla jne. Valmentajamme Mika Simola ajoi omaa treeniään majapaikaltamme kohti kisapaikkaa, ja hän laittoikin ennakkotietoa kisasta meille matkan varrelle: "Mukulakiveä, kovaa tuulta, saattaa alkaa satamaan", oli Mikan arvelut mututuntumalla suoraan kisapaikalta.

Ja oikeassa Mika oli. Noin 6,5km teknisestä reitistä noin 1,5km oli mukulakiveä. Saapuessamme kisapaikalle Bornemiin, taivaalle ilmestyi synkkiä pilviä ja pian alkoikin jo satamaan. Kaksi numeroiset lämpömittarin lukemat olivat enää vain kaunis muisto mielessämme, kun rullailimme kohti startti viivaa viilenevässä kelissä. Kisa alkoi odotetun agressiivisesti, vauhdikkaasti ja jatkui hektisenä kierros toisensa perään. Iskuja sateli sieltä sun täältä, vettä satoi ja pyörä tärisi mukavasti mukulakivillä. Pian pääjoukosta irtosikin vajaan 10 ajajan kärkiporukka, jotka saivat kasvatettua eroa pääjoukkoon pikku hiljaa. Keli muuttui koko ajan rajummaksi, aloin itse katselemaan jossain kohtaa sivulle ja huomasin, että taivaalta tuli rakeita ja lämpötila oli enää juuri ja juuri plussan puolella. Kaksi numeroiset lämpötila lukemat olivat todellakin enää kaunis muisto mielessä, kun painoin Feltillä menemään pitkin Bornemin kapeita katuja. Pääjoukosta irtosi pikku hiljaa pienempiä porukoita irtioton ja pääjoukon välille. Itse jäin ajelemaan kylmissäni pääjoukkoon, joka liputettiin muutama kymmenen kilometriä ennen maalia jo maaliin, koska kärkiporukkaan oli kertynyt jo sen verran eroa, että järjestäjät katsoivat että hatkaa ei tulla ajamaan enää kiinni. Perus belgialainen tapa, josta voitaisiin ottaa ehkä Suomessakin mallia. Äkkiä kisan jälkeen autoon lämmittelemään ja vaihtamaan kuivaa vaatetta, tämä oli vasta kauden eka kisa ja uusia mahdollisuuksia tulee jo piakkoin. Kipeäksi ei kannattaisi tulla...

Robin ajoi myös vahvasti kisan alussa ensimmäisessä kermesse kilpailussaan. Hän yritti jopa irtiottoihin mukaan, mutta mukulakivet ja sivutuuli koituivat vielä tässä kilpailussa hänen kohtalokseen, mutta tällä ajotyylillä seuraavat kisat menevät varmasti vahvemmin, kunhan saa parit lisästartit miesten kermesse kilpailuissa alle!

Sunnuntain kisaa ei tarvinnut kauaa jäädä murehtimaan, sillä jo keskiviikkona oli uuden kisan aika. Lähdettiin Esplachiniin, lähelle Ranskan ja Belgian rajaa kisoihin. Tällä kertaa meiltä Urheiluliitolta oli viivalla minä ja valmentajani Mika. Robin piti tämän päivän treenipäivänä, jotta olisi seuraaviin kisoihin entistä vahvempi ja valmiimpi!

Esplachinissa oli tarjolla 11x11km kierros, jossa oli muutama loiva reilun kilometrin nousu. Väkeä oli startissa paljon, taisi olla noin 160 innokasta ajajaa valmiina taistelemaan kilpailun voitosta. Itsellä oli kisan aikana pieniä murheita pyörän kanssa, kun pyöräni ohjainlaakeri ei pysynyt kireällä ja fiilis oli kuin olisi ajanut jollain etujousitetulla pyörällä. Kisareitti osoittautui ensimmäisten kierrosten aikana helpohkoksi ja kun kovaa tuultakaan ei päivän aikana päässyt syntymään, oli selvää, että kisa ratkastaisiin massakirissä. Itse rullailin kisan varmasti pääjoukon mukana maaliin sijalla 84. Mikan kisa päättyi valitettavasti vähän yli puolen välin jälkeen harmittavaan rengas rikkoon.. Kisan jälkeen käytiin vielä vähän fiilistelemässä Ranskan puolella Esplachinin "naapuri pitäjässä" Roubaixin vanhalla velodromilla, jonne mm. muuan Paris Roubaix tulee vajaan kuukauden päästä maaliin. Hieno ja näkemisen arvoinen paikka!

Kauden kolmatta kisaakaan ei tarvinnut kovin kauaa odotella, se meinaa koitti jo saman viikon sunnuntaina. Kisojen välipäivät saatiin treenattua ja palauduttua hyvin ja sunnuntaina oltiinkin taas jo valmiita uusiin kisoihin. Saatiin myös välipäivien aikana korjattua pyörässäni reistaillut ohjainlaakeri, kiitos Feltin Suomen maahantuojan Huntterin osaavan henkilökunnan ja valmentajani Mikan! Kovaa touhua!

Sunnuntaina vuorossa oli vain U23 sarjalaisille suunnattu kermesse Urselissa. Ikärajoitus ei paljoa starttaajien määrää vähentänyt, sillä viivalla oli silti taas noin 160 ajajaa. Päivän kisareitti Urselissa oli hieman samanlainen kuin keskiviikkona Esplachinissa, paitsi että nousut olivat vielä vähän loivempia. Kisa alkoi varsin hektisenä, kaikilla oli todella kova hinku päästä joukon keulille kapeilla teillä. Itse koitin säästellä paukkuja mahdollisimman paljon ensimmäisen tunnin aikana, jotta lopussa olisi paukkuja taistella hyvistä sijoituksista. Taktiikka toimikin hyvin ja rullailin ekan tunnin vain pääjoukon mukana tekemättä mitään. Tunnin ajamisen jälkeen aloin nostelemaan sijoitustani ryhmässä ja aloin olemaan iskuissa mukana. Kuitenkin kärkeen oli päässyt jo reilun 10 ajajan porukka, jota pääjoukko ei yrityksistä huolimatta enää ikinä tavoittanut. Itsellä oli kisan lopussa hyvin paukkuja ja iskinkin noin 5km ennen maalia pääjoukosta irti. Sain mukaani 3 muuta ajajaa ja ryhmämme yhteistyö sujui mallikkaasti. Ero pääjoukkoon säilyi kuitenkin pienenä, olihan pääjoukossakin kuitenkin veto päällä ja ketjut kireällä. Reitin viimeisessä loivassa nousussa yksi belgialainen ajaja onnistui nousemaan pääjoukosta meidä porukkaan vielä mukaan, mutta muuten porukkamme ehti juuri ennen pääjoukkoa maaliin saaden saman ajan pääjoukon kanssa. Itselle sija 19., johon täytyy olla tyytyväinen. Hyvä päivä siis.

Sijoitus kertoo itselleni onnistuneesta talven harjoittelusta, jossa on osattu kiinnittää Mikan kanssa huomiota oikeisiin asioihin ja saatu kehitettyä heikoimpia ominaisuuksiani. Seuran neljä rataleiriä talven aikana ovat tuoneet todella hyvää vaihtelua ja monipuolisuutta treeneihin, joiden avulla ollaan saatu luotua onnistunut kokonaisuus. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia kisoja, jotka koittavat ensi viikonloppuna (lauantaina ja sunnuntaina) täällä Belgiassa. Nyt otetaan alkuviikko vähän kevyempää treeniä, muutama sali treeni ja pari hyvää ajotreeniä jalkoihin. Ensimmäiset 9 päivää Belgiassa olivat kuitenkin melko raskaita, kolme kisaa, yli 30 tuntia ajoa pyörän päällä, noin 1600TSS jne.. :) Levossa kunto kasvaa!

Ihan turhaa ei olla käyty Urheiluliiton porukalla vain rataleireillä ympäri Baltiaa ja Ruotsia, vaan meillä on tavoitteena ajaa tulevana kesänä 4km joukkueajon Suomen Ennätys. Hyvä tavoite, jossa uskomme onnistuvamme ja jonka eteen teemme kaikki joka päivä kovasti töitä! Alla linkkinä pientä video pätkää viime Liettuan leiriltä joukkueajo treenistämme:

https://www.youtube.com/watch?v=_1JPJmVCOxA&t=9s

Ja ainiin, ajan siis myös tällä kaudella (niinkuin viime kaudellakin) belgialisessa Gaverzicht - BE OKAY joukkueessa Belgian kisoja. Laitetaan loppuun vielä uunituoretta kuvaa uudet ajovaatteet päällä :)

Palataan!

-Jesse