Karavaani etenee ja nyt majapaikkana Belgia, tarkemmin sanottuna Geraardsbergen. Kevät klassikko Ronde Van Vlaanderenin reitin varrella, noin 200m päässä legendaarisen Muurin mäen päältä. Vuokrattiin seurakavereiden kanssa täältä Airbnb asunto kuukaudeksi. Tarkoituksenamme on treenata täällä kuukauden päivät hyvin ja samalla ottaa jalkoihin noin 10 kisastarttia ja 1000km kisakilometrejä ennen kotimaisen maantiekauden avausta.
Saavuimme Belgiaan 1,5 viikkoa sitten perjantaina 15.3 seuran autolla. Matkustusta autolla Tukholmasta Belgiaan tuli noin 1600km, onneksi matka etenee hyvässä seurassa joutuisasti! Saatiin heti hommat rullaamaan Belgian päässä hyvin, lauantaina ajettiin jo reipas noin neljän tunnin lenkki nauttien Belgian kevät klassikoiden parhaista nousuista. Sunnuntaina oltiinkin sitten jo valmiita startti viivalle.
Eli yksi päivä maantiellä takana ja suoraan startti viivalle? Kyllä. Saatiin Urheiluliiton porukalla vedettyä talven aikana neljä hyvää intensiivistä rataleiriä (kaksi kertaa sekä Falunissa että Liettuassa) ja muutenkin treenattua kotosalla trainerilla, salilla, rullilla, hiihtäen, ulkona ajaen jne. hyvin, joten koettiin olevamme valmiita suoraan kisaamaan. Emme siis käyneet talven/kevään aikana ollenkaan maantiepyöräilijöiden suosiossa olevilla Etelän leireillä, vaan korvasimme nämä kovilla rataleireillä ja laadukkailla treeneillä kotona. Tämä osoittautui hyväksi tavaksi toimia. Leirit olivat lyhyitä intensiivisä leirejä (3-5pvä), joten leireillä saatiin treenattua porukalla joka päivä tehokkaasti kovaa. Lepo päiviä ei itse leireillä tarvinnut pitää, vaan ne pidettiin kotona. Mutta miten kisat sitten lähtisivätkään kulkemaan tällä valmistautumisella? Sunnuntaina 17.3 saataisiin tästä ensimmäistä osviittaa, kun päästäisiin seurakaveri Robinin kanssa avaamaan kisakausi.
Sunnuntai 17.3 valkeni tuulisena, nättinä päivänä. Tuulta oli tarjolla vajaa 10 m/s, eli työmiehen keliä luvassa. Lämpömittari näytteli mukavasti kaksinumeroisia lukemia, kun lähdettiin Robinin kanssa kohti kisapaikkaa. Jännittynyt, odottava tunnelma, kisakausi alkaa kuitenkin vain kerran vuodessa. Belgian kermesse kisoissa on aina omanlaistansa jännitystä, ikinä ei voi varmaksi tietää, millainen kisareitti tulisi olemaan, ikinä ei voi varmaksi tietää, ketä on viivalla jne. Valmentajamme Mika Simola ajoi omaa treeniään majapaikaltamme kohti kisapaikkaa, ja hän laittoikin ennakkotietoa kisasta meille matkan varrelle: "Mukulakiveä, kovaa tuulta, saattaa alkaa satamaan", oli Mikan arvelut mututuntumalla suoraan kisapaikalta.
Ja oikeassa Mika oli. Noin 6,5km teknisestä reitistä noin 1,5km oli mukulakiveä. Saapuessamme kisapaikalle Bornemiin, taivaalle ilmestyi synkkiä pilviä ja pian alkoikin jo satamaan. Kaksi numeroiset lämpömittarin lukemat olivat enää vain kaunis muisto mielessämme, kun rullailimme kohti startti viivaa viilenevässä kelissä. Kisa alkoi odotetun agressiivisesti, vauhdikkaasti ja jatkui hektisenä kierros toisensa perään. Iskuja sateli sieltä sun täältä, vettä satoi ja pyörä tärisi mukavasti mukulakivillä. Pian pääjoukosta irtosikin vajaan 10 ajajan kärkiporukka, jotka saivat kasvatettua eroa pääjoukkoon pikku hiljaa. Keli muuttui koko ajan rajummaksi, aloin itse katselemaan jossain kohtaa sivulle ja huomasin, että taivaalta tuli rakeita ja lämpötila oli enää juuri ja juuri plussan puolella. Kaksi numeroiset lämpötila lukemat olivat todellakin enää kaunis muisto mielessä, kun painoin Feltillä menemään pitkin Bornemin kapeita katuja. Pääjoukosta irtosi pikku hiljaa pienempiä porukoita irtioton ja pääjoukon välille. Itse jäin ajelemaan kylmissäni pääjoukkoon, joka liputettiin muutama kymmenen kilometriä ennen maalia jo maaliin, koska kärkiporukkaan oli kertynyt jo sen verran eroa, että järjestäjät katsoivat että hatkaa ei tulla ajamaan enää kiinni. Perus belgialainen tapa, josta voitaisiin ottaa ehkä Suomessakin mallia. Äkkiä kisan jälkeen autoon lämmittelemään ja vaihtamaan kuivaa vaatetta, tämä oli vasta kauden eka kisa ja uusia mahdollisuuksia tulee jo piakkoin. Kipeäksi ei kannattaisi tulla...
Robin ajoi myös vahvasti kisan alussa ensimmäisessä kermesse kilpailussaan. Hän yritti jopa irtiottoihin mukaan, mutta mukulakivet ja sivutuuli koituivat vielä tässä kilpailussa hänen kohtalokseen, mutta tällä ajotyylillä seuraavat kisat menevät varmasti vahvemmin, kunhan saa parit lisästartit miesten kermesse kilpailuissa alle!
Sunnuntain kisaa ei tarvinnut kauaa jäädä murehtimaan, sillä jo keskiviikkona oli uuden kisan aika. Lähdettiin Esplachiniin, lähelle Ranskan ja Belgian rajaa kisoihin. Tällä kertaa meiltä Urheiluliitolta oli viivalla minä ja valmentajani Mika. Robin piti tämän päivän treenipäivänä, jotta olisi seuraaviin kisoihin entistä vahvempi ja valmiimpi!
Esplachinissa oli tarjolla 11x11km kierros, jossa oli muutama loiva reilun kilometrin nousu. Väkeä oli startissa paljon, taisi olla noin 160 innokasta ajajaa valmiina taistelemaan kilpailun voitosta. Itsellä oli kisan aikana pieniä murheita pyörän kanssa, kun pyöräni ohjainlaakeri ei pysynyt kireällä ja fiilis oli kuin olisi ajanut jollain etujousitetulla pyörällä. Kisareitti osoittautui ensimmäisten kierrosten aikana helpohkoksi ja kun kovaa tuultakaan ei päivän aikana päässyt syntymään, oli selvää, että kisa ratkastaisiin massakirissä. Itse rullailin kisan varmasti pääjoukon mukana maaliin sijalla 84. Mikan kisa päättyi valitettavasti vähän yli puolen välin jälkeen harmittavaan rengas rikkoon.. Kisan jälkeen käytiin vielä vähän fiilistelemässä Ranskan puolella Esplachinin "naapuri pitäjässä" Roubaixin vanhalla velodromilla, jonne mm. muuan Paris Roubaix tulee vajaan kuukauden päästä maaliin. Hieno ja näkemisen arvoinen paikka!
Kauden kolmatta kisaakaan ei tarvinnut kovin kauaa odotella, se meinaa koitti jo saman viikon sunnuntaina. Kisojen välipäivät saatiin treenattua ja palauduttua hyvin ja sunnuntaina oltiinkin taas jo valmiita uusiin kisoihin. Saatiin myös välipäivien aikana korjattua pyörässäni reistaillut ohjainlaakeri, kiitos Feltin Suomen maahantuojan Huntterin osaavan henkilökunnan ja valmentajani Mikan! Kovaa touhua!
Sunnuntaina vuorossa oli vain U23 sarjalaisille suunnattu kermesse Urselissa. Ikärajoitus ei paljoa starttaajien määrää vähentänyt, sillä viivalla oli silti taas noin 160 ajajaa. Päivän kisareitti Urselissa oli hieman samanlainen kuin keskiviikkona Esplachinissa, paitsi että nousut olivat vielä vähän loivempia. Kisa alkoi varsin hektisenä, kaikilla oli todella kova hinku päästä joukon keulille kapeilla teillä. Itse koitin säästellä paukkuja mahdollisimman paljon ensimmäisen tunnin aikana, jotta lopussa olisi paukkuja taistella hyvistä sijoituksista. Taktiikka toimikin hyvin ja rullailin ekan tunnin vain pääjoukon mukana tekemättä mitään. Tunnin ajamisen jälkeen aloin nostelemaan sijoitustani ryhmässä ja aloin olemaan iskuissa mukana. Kuitenkin kärkeen oli päässyt jo reilun 10 ajajan porukka, jota pääjoukko ei yrityksistä huolimatta enää ikinä tavoittanut. Itsellä oli kisan lopussa hyvin paukkuja ja iskinkin noin 5km ennen maalia pääjoukosta irti. Sain mukaani 3 muuta ajajaa ja ryhmämme yhteistyö sujui mallikkaasti. Ero pääjoukkoon säilyi kuitenkin pienenä, olihan pääjoukossakin kuitenkin veto päällä ja ketjut kireällä. Reitin viimeisessä loivassa nousussa yksi belgialainen ajaja onnistui nousemaan pääjoukosta meidä porukkaan vielä mukaan, mutta muuten porukkamme ehti juuri ennen pääjoukkoa maaliin saaden saman ajan pääjoukon kanssa. Itselle sija 19., johon täytyy olla tyytyväinen. Hyvä päivä siis.
Sijoitus kertoo itselleni onnistuneesta talven harjoittelusta, jossa on osattu kiinnittää Mikan kanssa huomiota oikeisiin asioihin ja saatu kehitettyä heikoimpia ominaisuuksiani. Seuran neljä rataleiriä talven aikana ovat tuoneet todella hyvää vaihtelua ja monipuolisuutta treeneihin, joiden avulla ollaan saatu luotua onnistunut kokonaisuus. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia kisoja, jotka koittavat ensi viikonloppuna (lauantaina ja sunnuntaina) täällä Belgiassa. Nyt otetaan alkuviikko vähän kevyempää treeniä, muutama sali treeni ja pari hyvää ajotreeniä jalkoihin. Ensimmäiset 9 päivää Belgiassa olivat kuitenkin melko raskaita, kolme kisaa, yli 30 tuntia ajoa pyörän päällä, noin 1600TSS jne.. :) Levossa kunto kasvaa!
Ihan turhaa ei olla käyty Urheiluliiton porukalla vain rataleireillä ympäri Baltiaa ja Ruotsia, vaan meillä on tavoitteena ajaa tulevana kesänä 4km joukkueajon Suomen Ennätys. Hyvä tavoite, jossa uskomme onnistuvamme ja jonka eteen teemme kaikki joka päivä kovasti töitä! Alla linkkinä pientä video pätkää viime Liettuan leiriltä joukkueajo treenistämme:
https://www.youtube.com/watch?v=_1JPJmVCOxA&t=9s
Ja ainiin, ajan siis myös tällä kaudella (niinkuin viime kaudellakin) belgialisessa Gaverzicht - BE OKAY joukkueessa Belgian kisoja. Laitetaan loppuun vielä uunituoretta kuvaa uudet ajovaatteet päällä :)
Palataan!
-Jesse
