Lauantainen kisa ajettiin Moorslede-Slypskapellessa melko helpolla ja vauhdikkaalla reitillä. Reitillä oli vain yksi hieman terävämpi lyhyt mäki sekä yksi loiva nousu. Muuten kierros oli tasaista ja loivaa alamäkeä, joten vauhti pysyi kohtuu helposti korkeana koko kisan ajan. Onneksi sentään tuuli edes hieman. Se toi mukavaa pientä lisämaustetta kisaan. 110km kisan keskinopeus oli aika tasan 45km/h, eli kovin paljoa ei tarvinnut kampi suorana istuskella.
Sen sijaan istuskelin pääjoukossa ensimmäisen tunnin ajan ajaen mahdollisimman kevyesti ja säästäen näin energiaa mahdollisimman paljon kisan viimeisille, toivottavasti ratkaiseville hetkille. Tämä onnistuikin hyvin ja ensimmäinen tunti meni mukavan helposti lenkkeillessä porukan suojassa. Reilun tunnin jälkeen aktivoitusin ja aloin lähtemään iskuihin mukaan. Helpohko reitti takasi sen, että mikään porukka ei oikein meinannut päästä karkuun. Reitin terävimmässä nousussa aina jonkinlainen ryhmä sai hieman eroa, mutta sitä seurannut loiva alamäki toi taas koko porukan yhteen kasaan. Simppeliä.
Kuitenkin kisan loppuvaiheilla kärkeen muodostui vahva reilun kymmenen ajajan porukka. Irtioton lähtiessä olin ihan pääjoukon keulilla ja mietin, iskenkö mukaan vai en. Oli sekunneista kiinni. Eroa oli porukkaan vain noin 10s, ja katselin, josko joku iskisi vielä ja hyppäisin hänen peesissään ryhmään mukaan. Irtiotto sai eroa, kukaan ei enää iskenyt mukaan, en myöskään minä ja jäin ajelemaan pääjoukkoon. Irtiotto meni lopulta maaliin asti ja pääjoukko pääsi kirimään heikommista sijoista. Koitin olla vielä lopussa pääjoukon massakirissä mukana, mutta noin 3km ennen maalia pääjoukon keulilla tuli isohko kasa, johon itse jouduin jarruttamaan täysillä. Sain vältettyä kasan, mutta siinä jarruttaessa väkeä lappasi vierestä pyörätien kautta ohitse ja kirin parhaat paikat menivätkin siinä. Itse rullailin lopulta maaliin pääjoukossa sijalla 69. Vahvaa jalkaa ja ajoa, mutta ei minkäänlaista tulosta.
Kisan jälkeen suuntasimme mahdollisimman nopeasti takaisin kämpille palautumaan seuraavaan päivään. Energiaa koneeseen, hyvät lihashuollot ja ajoissa nukkumaan. La-Su yönä siirrettiin vielä kellojakin tunnilla eteenpäin, eli yöunien kanssa piti olla tarkkana.
Sunnuntai aamu valkeni onneksi taas hienossa auringon paisteessa ja lupaili hyvää keliä koko päiväksi. Pakkasimme taas seuran Mersun täyteen kisakamoja ja suuntasimme tällä kertaa Wijnendale-Torhoutiin kisoihin. Tarjolla oli hieman lyhyempi täysin tasainen reitti. 5km kierros, joka kierrettäisiin 23. kertaa. Tuuli oli taas hieman yltynyt ja se toisi varmasti taas pientä lisämaustetta päivän kisaan.
Kisa alkoi taas melko vauhdikkaasti, mutta jo noin puolen tunnin päästä meno rauhoittui ja pääjoukossa sai säästettyä energiaa helposti. Itsellä oli oikein vahvan oloiset jalat eilisen kisan jäljiltä ja päätin panostaa taas kisan loppuvaiheisiin. Ehkä koittaa samaa taktiikkaa kuin viime viikonloppuna Urselissa, eli iskeä lopussa irti ja koittaa päästä yksin/pienellä porukalla maaliin ennen pääjoukkoa. Tämä taktiikka toimi täysin 80km asti. Olin täysin tuoreena vielä, en ollut joutunut ajamaan vielä kertaakaan punaisella ja voimia oli todella hyvin jäljellä. Mutta. Se on ohi ennen kuin huomaakaan...
Takarenkaani räjähti tyhjäksi ja kisa oli siinä. Kermiksissä ei siis ole ajajien takana mitään huoltoautoja, eli renkaan mennessä kisa on käytännössä aina siinä. Harmitus oli suuri, mutta ei auttanut kuin lampsia tyhjällä renkaalla autolle, heittää varakiekko pyörään kiinni ja lähteä loppuverryttelylle. Ei se murehtimalla parane!
Seuraavat kisat ovatkin taas ensi viikonloppuna, lauantaina ja sunnuntaina. Sitä ennen ehtii vetämään hyvän treeniviikon täällä hyvissä olosuhteissa. Vähän luvattu sadetta pitkin viikkoa, mutta toivottavasti ennusteet vielä muuttuvat. Saadaan vielä Suomesta vahvistuksia Belgiaan, kun keskiviikkona ja perjantaina seurasta saapuu muutamia uusia kuskeja Belgiaan!
Kohti ensi viikonloppua, treeniviikon kautta! Instagram päivittyy luultavasti nyt lähiviikkoina päivittäin, eli sieltä voi katsella kuulumisia ihan tuoreeltaan..
Jesse
