Lattomeriajo 2016

Lattomeriajo, tuo Suomen kevätklassikko kilpailu. Kilpailu, joka kisataan Ulvilassa Porin lähellä. Kisa, jossa vuonna 2015 mursin oikean kyynärpään. Mutta tänä vuonna palasin kyseiselle paikalle, kyseiselle reitille, nälkäisempänä kuin viime vuonna, sisuuntuneena viime viikonlopun Tanskan reissusta, jossa voitonhalu kasvoi entisestään.

Jossittelut sikseen ja faktoja pöytään. Kisapäivä, 17.4, valkeni kovin sateisissa ja kylmissä merkeissä. Oikeastaan keli oli ihan hirveä. Pari astetta plussaa ja vettä täysillä taivaalta. Ihana keli ajella 130 kilometrin kilpailu. Nyt voin myöntää, että en verrytellyt kilpailuun lainkaan. Hyppäsin vain suoraan autosta pyörän päälle ja ajoin noin 100 metrin matkan lähtöviivalle. Eturiviin jälleen ovelasti. Tai no, tällä kertaa taktiikka vähän petti, kun jotkut halusivat tarkistaa välitykseni. Noh, tällä kertaa sai startata ihan hänniltä.

Kisa alkoi. Onneksi oli neutraali startti. 500 metrin jälkeen olin jo keulilla odottamassa vapaan vauhdin alkamista. Se alkoikin pian ja kaikki olivat ihan täpinöissään. Olihan kisa ensimmäinen Suomessa kaudella 2016 ja monelle kauden avaus. Kun nyt ei vaan sattuis mitään… Kuten viime vuonna. Kisa alkoi jälleen vauhdikkaasti. Jotain hatka yrityksiä oli. Olin jokaisessa tietysti mukana. Ehkä kolmessa tai neljässä ekassa. Seuraavaan en lähtenyt ja sen annettiin mennä. Taas kävi niin kuin tällä kaudella kahdessa aikaisemmassakin kilpailussa. Onnistuin missaamaan sen ensimmäisen hatkan. Sen, johon juuri olisin halunnut joka kerta mukaan.

Hatka pääsi noin reilun minuutin päähän kunnes alettiin työstämään eroa kiinni. Pääjoukon keulilla ajeli aktiivisesti Kruunukatto team ja meidän Fincycling joukkueesta muutamia. Muiden ei tarvinnut ajaa hatkaa kiinni. No, jonkin moinen veto saatiinkin päälle ja ero pysyi siedettävänä. Vähän omia vetohaluja saattaa latistaa pääjoukon keulilla se, että 78% varmuudella pääjoukon hännillä, ns. aurinkokannella jotkut omat ajajat ovat kunnolla jojossa. Noh, jos vetäisi sellattiin että kaikki pysyisi edes jonkin aikaa pääjoukossa…

Kisa jatkui ja niin myös huono kelikin. Naamat olivat kaikilla ihan kurassa. Itsellä lasitkin veti semmoiseen huuruun, että en pystynyt ajamaan ne päässä. Jouduin ottamaan ne pois. No, nyt näki ainakin, mutta pian olikin sitten silmät täynnä hiekkaa. Vaikeita valintoja, ajaako lasit päässä vai ei. Olin aktiivisesti jälleen mukana ryhmissä, jotka pyrkivät pääsemään hatka porukan luo ilman pääjoukkoa. Muutaman kerran meillä olikin ihan hyvänoloinen ryhmä, mutta jostain syystä koskaan ei saatu tarpeeksi hyvää vetoa päälle ja näin ei saatu karistettua pääjoukkoa kannoiltamme. Pian taas lähti noin 10 ajajan ryhmä ja itse en taaskaan ollut tässä ratkaisevassa mukana. He sanoivat hyvästit pääjoukolle ja pian saivatkin kolmen hengen hatkan kiinni. Itse tyydyin tässä kohtaa vain pääjoukossa ajeluun, kisan kärkisijat karkasivat juuri.

Pääjoukossa ajelu meni taas ihan lenkkeilyksi. Kenelläkään ei tuntunut taaskaan olevan kiire suihkuun eikä kotiin. Kaikki halusivat nauttia koko rahan edestä kauniista maalaismaisemista. Itse tyydyin ajelemaan pääjoukon hännillä, tankkailemaan energiaa ja näin. Näin se päivä kului ja iskin muutaman kilometri ennen maalia pääjoukosta karkuun. Miksi? Ei, en halunnut varmistaa tällä liikkeellä sijaani 15. Ei, en halunnut varmistaa M18 sarjan voittoa. Halusin ennen pääjoukkoa suihkuun, koska tiesin, että kisapaikalla on vain kaksi suihkua ja ruuhka tulee olemaan suurta. Noh, saavuinkin hiukan ennen pääjoukkoa maaliin, mutta onnistuin käyttämään maaliviivan ja suihkun välillä sen verran aikaa, että jokunen ehti ennen minua suihkuun. No, pieniä vikoja. Kisat eivät menneet siis taaskaan tuloksellisesti hyvin, vaikka palkintojen jaossa sai käydä pokkaamassa jonkun parhaan juniorin palkinnon. Vaikka jalka ja tatsi ajamiseen ovat tällä hetkellä hyvällä tasolla, tulokset antavat vielä odottaa! Joku päivä vielä, varmasti! Ensi viikonloppuna onkin vuorssa kotikisat Turussa, kun lauantaina kisataan Hirvensalossa SK:n muistoajoissa ja sunnuntaina legendaariset TS kortteliajot. Nähdään siellä!