Olin siis noin viikon verran Puolassa kisoissa ja nyt on
hyvä kerrata, miten reissu sujuikaan. Lähdimme reissuun Torstaina aamulla klo 6
Paavo Nurmen patsaalta. Tämä tarkoitti, että kotoa piti lähteä jo klo 4:15.
Noh, patsaalle, pyörien ja muiden varusteiden pakkaamiset autoon ja sitten
suoraan täyttä hanaa laivaan, joka lähti Helsingistä kohti Tallinnaa klo 7:30.
Tallinnassa matkaamme liittyi meidän kaksi virolaista huoltajaa, joten tästä
eteenpäin ei tarvinnut itse ajella autolla. Tai saanut.
Menomatka sujui hyvin läpi Baltian maiden ja pääsimme
Torstaina yöpymään Puolan puolelle siistiin majoitukseen. Illalla pieni
verryttely kävely Puolan pimeillä teillä, sitten nukkumaan ja aamulla matka
jatkui sateisessa kelissä kohti kisapaikkaa. Onneksi sade loppui pian ja
aurinko alkoi paistamaan. Keli oli hyvä. Saavuimme iltapäivällä kisapaikalle.
Kävimme heti ennen majoittautumista tutustumassa seuraavan päivän
joukkueaika-ajon reittiin samalla paikkoja avaten pitkän automatkan jäljiltä.
Reitti oli ihan mukava, alku oli melko tasaista, sitten tuli parin kilometrin
lasku, jonka jälkeen loppu olikin sitten nousua kohti maalia. Tämän
harjoituksen jälkeen siirryimme majoitukseen ja pian syömään. Majapaikkamme oli
perinteinen kisamajoitus, neuvostoaikainen korkea, noin 20 kerroksinen
kerrostalo, jossa kaikki kisailijat yöpyivät. Ihan suoraan sanoen aika hirveä,
mutta kaikille sama ja kaikessa pitää pystyä elämään, joten… Sänky löytyi,
joten lattialla ei joutunut nukkumaan. Jotain plussaa! Pian siirryimmekin
talossa sijaitsevaan ruokalaan, jossa tulisimme syömään seuraavat 4 päivää. Ruoka
oli puolalaista paikallista ruokaa, joten ei kovin hyvää, kun ei ole sellaiseen
tottunut. Onneksi jokaisella aterialla oli sentään jotain, mitä pystyi syömään…
Vähintään leipää! Illalla menimmekin aikaisin nukkumaan, koska seuraavana
päivänä olisi tiedossa kaksi etappia, joukkueaika-ajo ja ensimmäinen
maantiekisa.
Aamu valkeni aurinkoisena ja aamupalan jälkeen siirryimmekin
nopeasti pyörillä aika-ajon lähtöpaikalle. Lähtömme oli klo 10:08.
Verryttelimme maantiellä auringon paisteessa riittävästi ja pian olimmekin
valmiita lähtöön. Jouduimme antamaan muille hieman tasoitusta, sillä meitä oli
joukkueessa vain 5 (useimmilla 6) ja yhdellä meistä oli tempopyörän sijaan alla
normi maantiepyörä (olimme suunnitellut että hän ei vedä lainkaan)…
Startti tapahtui ja itse vedin meidän ensimmäisen vedon.
Olimme suunnitelleet, että minä pyrkisin tekemään ainakin alussa noin minuutin
tasaisia, kovia ja pitkiä vetoja. Muut ehkä noin 30s. Kilsan kohdalla koimme
ensimmäisen takaiskun, kun yksi kaveri tippui jo tasaisella. Jouduimme
pyörittämään loppuajon kolmella kaverilla. Meno oli ihan OK:ta ja saimme
pienellä porukallakin hyvän rytmin päälle. Loppunousussa saimme annettua
kaikkemme itsestä ja maalissa taisimme olla 18. noin 30 joukkueesta. Yllättvän
hyvin!
Tempon jälkeen nopea siirtyminen majapaikalle, jossa
aloimmekin pian keskittyä iltapivän maantie etappiin. Startti oli klo 4. Nyt
kisapaikalle, Jablonowo Pomiin olikin vähän pitempi matka, joten siirryimme
paikalle autoilla. Pienten verryttelyjen jälkeen olimme valmiita starttiin. Tai
siis tuumatarkastukseen. 50min ennen starttia. Tuumatarkastukseen tappelu oli
kova, koska sinne otettiin vain yksi kerrallaan ja siinä ratkesi myös
lähtöpaikka. Noh, selviydyin tästä kohtuullisesti ja olin lähdössä aikalailla
porukan keskivaiheilla. Lähtöviivalla jouduimme odottamaan starttia varmaan
joku 40min. No mutta, onneksi lähtö koitti viimein.
Kisa ja ajaminen oli heti alusta alkaen todella levotonta.
Kaikki halusivat väkisin kärkeen kapeilla teillä ja kasoja tuli paljon. Itse
nousin aika alussa melko kärkeen, mutta pian jotkut kaksi edellä olluttani
sähläsivät mutkassa ja tipun taas aika taakse porukkaa. Päätin ajaa alun hieman
liian takana ja antaa muiden tuhlata ensimmäisellä kierroksella voimia. Toisen
ja kolmannen kierroksen aikana ajo rauhoittuikin ja pääsin selvästi helpommin
nousemaan aivan porukan kärkeen. Vähän aikaa sitten porukasta oli irtaantunut
noin 6 hengen porukka ja päätin lähteä yksin ajamaan heitä kiinni. Oma jalkani
tuntui hyvältä ja uskoin pystyväni nousemaan yksin kyseiseen porukkaan. Pääsin
pääjoukosta hyvin irti ja aloin yksin jauhamaan kovaa. Pian tapahtuikin jotain
odottamatonta. Tie teki pari tiukkaa mutkaa, ensin vasemmalle, sitten oikealle.
Tulin mutkaan liian kovalla vauhdilla ja ajauduin jälkimmäisessä mutkassa
asvaltin kautta ojaan. Pintanaarmuja oikealle puolelle kroppaa, ei onneksi
muuta. Nousin nopeasti ojasta ylös. Pääjoukko oli ajanut minut kiinni ja he
vyöryivät vauhdilla ohitseni. Revin itsestäni ja pyörästäni ylimääräiset heinät
pois. Pääjoukkoa meni vieläkin ohi. Lasini olivat tippuneet päästäni ja jääneet
ojaan. Jätin ne sinne ja jatkoin matkaa turvallisesti pääjoukossa. Siinä
menikin sitten loppukisa. Ihan lopussa yritin ehkä vähän rohkeastikin nostaa
sijoitusta porukassa. Tämä onnistui hyvin aina viimeiseen kurviin saakka, jossa
yritin ajaa liian pienestä välistä ja jouduin hidastamaan vauhtia. Porukkaa
meni vähän ohi, mutta ei pahasti. Maalissa sijalla 77. Pian maaliintulon jälkeen
kisalääkärin luokse, joka putsasi haavani. Sitten vain nopeasti kämpille, jossa
ruokana puolalaista ruokaa. Loppuilta keskittymistä seuraavan päivän etappiin,
joka olisi kisan pisin (110km) ja mäkisin.
Seuraavan päivän etapin startti oli vasta klo 3, joten
aamupäivällä ei ollut oikein mitään tekemistä. Vietimme aikaa Viron
maajoukkueen kanssa, eipä kummempia. Edellisenä yönä minulle tuli nuha ja olo
ei muutenkaan ollut mikään kaikkein paras. Päätin kuitenkin startata kisaan,
koska muita oireita ei ollut. Nyt sain tuumatarkastuksessa tapeltua itselleni
lähtöön eturivin paikan. Pääsi heti lähdössä livestreamin kuviin. Reitti oli
aika tasaista ja kumpuilevaa, paitsi aivan kierroksen loppu, joka oli nousua ja
mäkeä. Voimani ei ollut kisassa mitkään parhaimmat, joten tyydyin peesailemaan
koko kisan. Aina ennen mäkeä nousin alamäessä porukan kärkeen. Ylämäessä sitten
taas pystyin ottamaan rennosti ja valusin porukan läpi hännille. Tällä
taktiikalla pystyin ainakin säästämään voimia mäessä. Jokainen kierros eteni
suunnilleen osaltani samalla tavalla, kerran taisin olla jossain pienessä hatka
yrityksessä mukana, muuten ajoin passiivisesti. Lopussa lopetin sijalla 74.
Kolmannen päivän kisa oli taas vähän lyhyempi, vain 84km.
Reitti oli taas aika kumpuilevaa ja tasaista. Erona kahteen edelliseen päivään
oli se, että nyt tuuli oli yltynyt. Reitillä oli pari hyvää sivaripätkää,
myötätuuliosuus ja tietysti myös vastatuuli. Voimani eivät valitettavasti
olleet tässäkään kisassa mitkään parhaimmat. Hyvällä sijoittumisella tietyillä
kohdilla pystyi hommasta tekemään itselleen erittäin helpon. Myötätuulessa
porukka revittiin aivan jonoksi. Siinä kun oli tarpeeksi keulilla, niin ei
tarvinnut tehdä noin 55kmh vauhdissa juuri mitään. Sivutuulessa hyvässä
peesissä oli tosi kevyt istua. Kisassa tuli pari isomaa kasaa. Viimeinen noin
6km ennen maalia. Siinä kaatui varmaan 10-20 kaveria ja tämän myötä pääjoukko
meni todella moneen palaseen. Itse jäin kakkosryhmään, jossa kanssani oli mm.
keltapaita ja valkopaita. Heidän joukkuekaverit vetivät eron kärkiryhmään
raivolla kiinni ja pääjoukko tuli taas yhdessä maaliin. Itse oli 57 ilman
suurempaa kirimistä.
Kisan viimeinen etappi oli taas vähän pitempi, noin 109km.
Heti lähdössä huomasi, että koko porukka on melko väsynyt. Ajo oli todella
paljon rauhallisempaa kuin esimerkiksi ensimmäisenä päivänä. Irtiotto yrityksiä
oli paljon vähemmän, kaikki tyytyivät tasaiseen kovaan vauhtiin. Reitillä oli
taas pieni mäki, joka oli onneksi pienempi kuin pari päivää sitten ollut mäki.
Itse yritin toisen kierroksen alussa pari kertaa irti siinä kuitenkaan
onnistumatta. Voimat eivät olleet mitkään parhaimmat, pieni flunssa päällä.
Loppupäivä sitten taas käytännössä pääjoukossa ajellessa. Onneksi viimeisellä
kierroksella lähteneeseen hatkaan pääsi yksi meidän tiimistä ja hän kirisi
tiimillemme kolmannen sijan. Itse päätin tämän etapin, jonka keskinopeus oli
noin 44,5kmh, sijalla 66. Koko etappi ajon kokonaissijoitukseni oli 52. Ihan ok
vähän vajaa voimaisena ja kilpailussa, jossa ei ollut yksilö aika-ajoa.
Pian viimeisen etapin jälkeen alkoikin kotimatkamme kohti
Suomea. Matka sujui hyvin ja saavuimme ke-to välisenä yönä autoilla Suomeen.
Oma vointini oli parantunut matkan aikana ja pääsinkin torstaina lenkille
Suomessa. Suunnitelmissa oli mennä ajamaan lauantaina Nurmijärvelle 170km
mittainen kilpailu Eliten mukana, mutta perjantaina koulun jälkeen iltapäivällä
nousi kuume vajaaseen 38 asteeseen ja muutenkin vointi heikkeni. Tiesi pari
päivää ”pakkolepoa.” Kuumetta oli onneksi vain perjantaina, lauantaina oli enää
vain pieni nuha ja sunnuntaina ei ollut oikein enää mitään oireita. Sunnuntaina
pääsinkin jo tekemään maantiepyörällä kevyen ajon. Vointi OK ja kaikki oireet
poissa. Tällä kertaa joutui pitämään taudin takia ”pakkolepoa” vain kaksi
päivää. Voiko sellaista edes laskea taudiksi?
Nyt alkuviikon treenit ovat sujuneet jälleen hyvin ja
suunnitellusti. Olen tehnyt kaikki treenit tempopyörällä, sillä tämä viikko on
aikalailla aika-ajo painotteinen. Torstaina on tarkoituksena käydä ajamassa
TVC:n viikkotempossa kymppitempo. Ihan mielenkiintoista nähdä, millaiseen
aikaan ja vauhtiin kymppi kulkee tällä hetkellä. Lauantaina puolestaan on
tarkoituksena mennä Mustioon ajamaan Miesten sarjaan 50 kilometrin mittainen
aika-ajo. Vähän ylimittainen tempo, mutta mielenkiintoista sielläkin nähdä,
että millaisia teholukemia tuollaisella matkalla pystyy tässä vaiheessa kautta
tuuttaamaan ulos. Jos hyvin käy, niin toivottavasti paljon. Lauantaiksi on kyllä
luvattu aika hirveätä säätä. Koko päivän täyttä vesisadetta. Ihana keli tempoa
pitkä matka. No, kaikille sama ja täytyy sitä tuollaisessakin kelissä osata
ajaa. Palataan loppuviikosta siihen, miten tempot kulki! Kuulemisiin!
Jesse
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti