Huhtikuu
Huhtikuun jokaisesta kisasta löytyykin tarinaa jo blogista, mutta lyhyesti voi sanoa, että kisakausi lähti ihan kohtalaisesti liikkeelle ilman suurempia menestyksiä. Mutta pääasia oli se, että kisassa jalka oli ihan eri tuntuinen kuin edellisenä kesänä ja näin ollen pystyi toteamaan, että talven treenit ovat nostaneet kuntoa huomattavasti. Huhtikuussa kisasin siis kaksi kisaa Tanskassa, Lattomeriajon Porissa, kaksi kisaa Turussa sekä viisi etappisen kisan Puolassa.
Toukokuu
Toukokuussa olin pariin otteeseen hieman kipeä, mutta ei onneksi tullut mitään pahempia tauteja ja pienistä flunssista selvisi muutaman päivän levolla. Toukokuussa kisasin Suomessa vain Mustion tempossa ja kerran viikkotempossa Liedossa. Mustiossa 50 kilometrin aika-ajo todella sateisessa ja rajussa kelissä oli omanlaisensa elämys, ei siitä sen enempää. Kuun lopulla olimme Fincyclingin kanssa Hollannissa kisoissa. Kisa alkoi erittäin tuulisella maantie etapilla, joka sujui omalta osaltani hyvin reiluun puoleen väliin asti. Siinä kohtaa kärkiporukassa itseltäni meni ensin rengas ja seuraavalla mukulakivi pätkällä menikin pyörän runko kokonaan poikki ja ajokelvottomaksi. Sain huoltoauton katolta varapyörän, jolla pystyin sitkuttelemaan maaliin asti. Seuraavan päivän aamuna oli aika-ajo, jossa sain puristettua ihan hyvän suorituksen, vaikka kärkeen eroa kertyikin hieman. Iltapäivän maantie etapilla olin mukana kolarissa ja siinä rytäkässä loukkasin oikean olkapääni, joten jouduin jättämään kisan valitettavasti kesken. Onneksi olkapäässä ei sitten ollut mitään vakavampaa ja Hollannista kotiin palattuani pääsin taas heti pyörän päälle.
Kesäkuu
Kesäkuun ensimmäinen kisani oli Ilpon tempo Porissa. Siellä sain puristettua kauden siihen astisen parhaan aika-ajo suorituksen niin tunteen kuin tehojenkin puolesta. Viikon päästä tästä oli ohjelmassa kolmen kisan viikonloppu Suomessa, perjantaina Porvoossa OW:n muistoajo, lauantaina Lahdessa Fellmannin kortteliajo ja sunnuntaina Porvoon ajot. Perjantain muistoajokilpailussa pääsin maalin jonkin näköisessä väliporukassa kärjen ja pääjoukon välissä. Lauantaina Lahden korttelikisassa kisani jäi kesken puolessa välissä ja sunnuntain Porvoon ajoissa ensimmäiset kolme tuntia meni pääjoukossa istuessa, jonka jälkeen M18 sarjalaiset päästettiin irti ratkaisemaan oma kilpailunsa, loppukirissä sijoitun kolmanneksi. Näistä kisoista viikko eteenpäin niin olin jo matkustanut Saksaan junioreiden maailman cupin kisaan, jossa taso oli erittäin kova. Kisan reitit ovat mäkisiä ja näin melko raskaita itselleni. Tuli kuitenkin ajettua viimeiselle etapille asti, jossa sitten tuli heitettyä sivuun tulevan SM tempon takia. Siitä ei sitten ollutkaan mitään hyötyä, parin päivän päästä kisatussa SM tempossa oli ylivoimaisesti koko kauden huonoimmat jalat enkä päässyt koko kisan aikana mihinkään. Vähän kun koitti nostaa vauhtia niin jalat olivat ihan loppu. SM tempon jälkeen oli reilu viikko SM maantiehen, joka kisattiin Heinäkuun alussa.
Heinäkuu
Heinäkuun alussa kisattiin siis SM maantie. Kisassa minulla oli erinomaiset jalat ja tuli iskettyä kisan aikana varmaan 20 kertaa kuitenkaan pääsemättä irti. Porukka kuitenkin harveni kisan aikana ja lopussa meitä oli 4 ajajaa taistelemassa voitosta. Loppukirissä sijoituin kolmanneksi. Vaikka kisan voitto jäikin saavuttamatta, niin kisa antoi hyviä signaaleja jatkoa ajatellen. Kisan hyvistä jaloista kertoo mm. se, että maantie kisan keskiwatit olivat muutaman kymmentä wattia isommat kuin reilu viikko sitten kisatussa SM tempossa, np:stä puhumattakaan.. SM maantien jälkeen lähdettiin Belgiaan, jossa oli ohjelmassa 5 etappinen junioreiden kisa. Kisasta jäi erityisesti mieleen viimeinen etappi, jossa olin pitkän ajan irti 8 muun ajajan kanssa. Vaikka kisa päättyikin keskeytykseen, niin olin tyytyväinen, että sain ajettua jalat ihan tyhjäksi ja etapilta tuli saatua paljon kokemusta, josta on varmasti hyötyä tulevaisuudessa. Belgian kisan jälkeen olikin parin viikon mittainen treeni tauko. Parin viikon aikana sain harjoiteltua erinomaisesti ja kunto lähti omasta mielestäni selvästi nousuun. Toivoin vain, että se näkyisi myös loppukauden kisoissa. 24.7 kisasin sitten pienen tauon jälkeen Gif Chebici tiimin kanssa Virossa Lauri Ausin muistokilpailussa ja viikko tästä myöhemmin 31.7 ajoimme Pandiveren Rattarallin. Lauri Aussin kisa meni vähän tuntuman hakuun pitkän kilpailutauon takia, mutta seuraavan viikon Rattarallissa tunne oli erinomainen ja jalat tuntuivat vahvoilta. Kisan alussa lähti irtiotto, josta meidän joukkueesta oli kaksi ajajaa mukana, joten koko päivä meni sitten pääjoukon vauhtia hillitessä. Lopussa pääsin muutaman muun ajajan kanssa irti pääjoukosta ja tulin väliporukassa kärjen ja pääjoukon välissä maaliin. Kisassa ajettiin kaikki sarjat yhtenälähtönä ja olin maalissa U19 sarjan ensimmäisenä.
Elokuu
Elokuun alussa ajoin muutamia paikallisia tempokisoja ja sitten kuun toisena viikonloppuna Liedossa Scoda maantiecupin osakilpailun. Kisa meni minun osaltani ihan jees, olin maalissa 9., ja tunne taas jalassa hyvä. Pääsin toiseksi viimeisellä kierroksella yksin pääjoukosta irti ja pian takaata tuli vajaan kymmenen hengen porukka, jossa ajoimme maaliin asti. Loppukirissä ei oikein ollut mahdollisuuksia vielä miehiä vastaan, mutta ehkä vielä joku päivä. Elokuun puolivälissä lähdimme Fincyclingin kanssa Pohjois-Norjaan kisoihin. Kisa oli pituudeltaan 95km, joka ajettiin täyteen pientä lenkkiä kiertäen. Lenkillä oli yksi pieni nousu, muuten reitti oli helppo ja se ei oikein suosinut irtiottoa pitkän loivan laskun vuoksi. Itse ajoinkin muutamaa iskua lukuunottamatta koko kisan ihan keulilla ja sain näin erinomaisen treenin kisasta. Norjan kisasta viikko eteenpäin niin oli vuorossa Suomessa SM kortteli kilpailut Tampereella. Tämän viikon torstaina sain ajettua erinomaisen treenin, jossa tuntui, että "tänään minua ei pysäyttäisi kukaan". Sama meno jatkui SM korttelissa. Olin varautunut samaan kuin SM maantiellä, eli noin 20 iskuun. Nyt kuitenkin pääsin ensimmäisessä mutkassa, ensimmäisellä yrityksellä yksin irti ja pystyin tempoamaan yksin muilta karkuun. Kisa kesti reilu 52 minuuttia, josta olin yksin irti 51,5min. Yksinkertaista.
Kuva: Jari Birling
Viikko SM korttelin jälkeen lähdimme Fincyclingin kanssa Latviaan 4 etappiseen kisaan. Lähtökohdat perjantaina alkavaan kisaan eivät olleet parhaimmat mahdolliset, sillä ajoin saman viikon keskiviikkona koulumatkalla pyörällä pienen kolarin. Onneksi kolarista tuli minulle vain musta silmä ja pientä rupea naamaan, pyörä tosin kärsi enemmän.. Mutta Latvian kisa alkoi siis Perjantaina kahdella etapilla, tempolla ja maantiellä. Aamun aika-ajossa kulku oli hyvää ja sijoituin viidenneksi. Lähtökohdat olivat siis hyvät maantie etapille. Maantie etapilla lähdin 23 kilometrin kohdalla yksin irti. Voitin ensimmäisen välikirin. Jatkoin yksin ajamista. Pian takaata tuli pari ajajaa ja pian muutamia lisää. Pian kärkeen olikin muodostunut jo 20 ajajan kärkiryhmä, joka pystyi pitämään hyvää vauhtia yllä. Voitin toisenkin välikirin. Pikku hiljaa porukka alkoi rakoilemaan ja pääsinkin 5 muun ajajan kanssa irti. Kisa päättyi loppukiriin, jossa onnistuin puristamaan itseni kolmanneksi. Maalissa tilanne näytti hyvälle. Olin pistekilpailun johdossa ja kokonaistilanteessa toisena vain sekunnin johtajaa perässä. Eli selvät hyökkäys asemat seuraavalle päivälle.
Lauantai valkeni erittäin tuulisessa kelissä. Päivän reitti oli vain 5kilometriä pitkä ja kisan pituus oli noin 120km. Heti toisella kierroksella porukka meni palasiksi ja itse pääsin ihan kärkiporukkaan yhden joukkuetoverin kanssa. Hän kuitenkin pian valitettavasti kaatui ja jäin yksin taistelemaan puolalaisia johtajia vastaan. He olivat merkinneet minut erittäin tarkasti ja joku puolalainen istui koko ajan minun takarenkaassa. He pystyivät kuluttamaan minun voimiani pitkin päivää ja lopussa keltapaita pystyikin karkaamaan ja itse jäin ajamaan yhden virolaisen kanssa kahdestaan täysillä (=hitaasti) kohti maalia. Maalissa olin ihan väsynyt, eroa kärkeen kertyi sen verran että kokonaiskisa taisi mennä, pistekisa ei välttämättä, sillä olin siinä vielä kolmantena. Sunnuntaina taistelemaan siis siitä!
Sunnuntainakin oli varsin tuulinen päivä, nyt vain rata oli huomattavasti helpompi. Heti alussa huomasin, että pistekisaa johtanut puolalainen oli koko ajan minun takanani ja teki kaiken mitä minäkin. Minua ei päästetty mitenkään irti. Kehotinkin joukkuekavereitani iskemään irti ja he pääsivät helposti. Kisassa oli kaksi välikiriä. Ensimmäiseen välikiriin tultiin massakirinä. Kolme parasta saa pisteitä. Joukkueeni ajoi erinomaisesti kiriä minulle, mutta jäin kirissä viidenneksi. Tuli todettua, että massakiristä en tule saamaan yhtään pistettä. Olisi pakko päästä irti.. Toisella kierroksella lähti irtiotto, josta oli meidän joukkueesta yksi ajaja mukana. He saivat noin puolen minuutin eron. Kisa kului. Noin 5km ennen toista välikiriä huomasin ensimmäisen kerran kisan aikana, että kukaan puolalainen ei ole minun takarenkaassani kiinni. Päätin iskeä ihan täysillä ja pyrin nousemaan hatkaporukkaan mukaan. Onnistuinkin ja hatkassa ollut tiimikaverini veti minulle hyvin välikirin ja olin siinä toinen. Pistekisa kävi kutkuttavaksi. Miettisin, että minun pitäisi olla maalissa vähintään 4., jotta voittaisin pistekisan. Saatiin tällä samaisella pienellä porukalla vauhti pidettyä hyvin ylhäällä ja onnistuttiin säilyttämään ero puolalaisten vetämään pääjoukkoon. Kisa meni loppukiriin jossa onnistuin olemaan kakkonen. Näin varmistui punaisen paidan eli pistekisan voitto! Fiilikset olivat hyvät ja tulokset tuli tehtyä hienon ja upean joukkuetyön avulla. Kiitos siitä koko joukkueelle!
Syyskuu
Syyskuussa ajoin Suomessa vielä parit kilpailut, Ruskon 40 kilometrin aika-ajon ja Kankaanpään syysetapit. Ruskolla vähän hyydyin pitkässä aika-ajossa. Kankaanpäällä jalka oli ensimmäisenä päivänä tempossa ja korttelissa vähän nahea, mutta sunnuntaina erinomainen. Lähdin taas pitkään kisaan ajatuksella "jalat ihan tyhjäksi". Olinkin ensimmäisellä kierroksella pitkiä toveja yksin irti ja toisella kierroksella pääsin mukaan kisan ratkaisevaan irtiottoon. Noin 30kilometriä ennen maalia porukka meni palasiksi ja ajoimme muutaman muun kanssa vain maaliin. Kuitenkin kisasta tuli mahtava pitkä harjoitus tulevaa varten ja sai jalat kyllä tyhjennettyä ihan täysin. "Syysetapit" viikonlopun jälkeen jatkoin kovaa harjoittelua, sillä pidimme viimeaikaisten hyvien näyttöjen perusteella arvokisa valintaa mahdollisena. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut ja kausi päättyi kisojen osalta siis Kankaanpään viikonloppuun.
Kuvat: Jari Birling
Yhteenvetoa
Yhteenvetona voisin sanoa kaudesta, että omasta mielestäni kausi oli hyvä ja nousujohteinen. Ehkä vähän harmittaa, että kaikki "kovimmat" kisat kisattiin alkukaudesta, sillä oma kuntoni oli loppukaudesta huomattavasti alkukautta parempi. Kauden aikana tuli hyvin ymmärrettyä se, että alkukauden kisoissa ei välttämättä tarvitse menestyä, niitä voi pitää eräänlaisina erittäin kovina harjoituksina jotka nostavat kuntoa. Esimerkiksi Belgian viimeisen etapin DNF ei harmita niin paljon, kun tiedän, että sain kisassa ajettua jalat ihan tyhjäksi ja ehkäpä sen avulla voitettua pistekisan Latviassa reilun kuukauden kuluttua? Jos pitäisi rankata kauden kisoja järjestykseen, niin mielestäni TOP 3 kisat olivat:
1. Latvian viimeinen etappi
2. Latvian ensimmäinen maantie etappi
3. SM kortteli.
Numerot ovat aina kivoja ja niiden analysointi se vasta hupaisaa onkin. Kisa startteja kaudelle 2016 kertyi 53, kilsoja yhteensä 3206,7km, joista maantiekisoissa 2672,7km, aika-ajoissa 390km ja kortteli kisoissa 144km. Kauden aikana tuli nähtyä maailmaakin. Yhteensä tuli ajettua pyörällä 13 eri maassa. Startteja kertyi Suomessa 26, ulkomailla 27.
Kauden aikana tuli ajettua iso osa kisoista Fincyclingin paidassa, siitä iso kiitos! Kaikille huoltajille, joukkueenjohtajille, tukijoille sekä joukkuetovereille, joiden kanssa on saanut ajaa yhdessä kisaa! Vuosi oli hieno ja opettavainen, varmasti jokaiselle.
Ensi kaudenkin kuviot alkavat olla selvillä. Parina viime kaudella seuranani on toiminut Turun Urheiluliitto. Urheiluliitossa on ollut hienoa ajaa ja ylpeänä on saanut pukea mustakeltaisen paidan päälle. Ensi kaudelle joudun kuitenkin vaihtamaan seuraa, jotta pystyisin kehittymään myös jatkossa. Maantiepyöräilyssä joukkue on erittäin tärkeässä roolissa ja Urheiluliiton tämän hetkisen ajaja vähyyden vuoksi vaihdan seuraa kokkolalaiseen GIF:iin ja tulevan kauden tiimini on GIF-CHEBICI. On hienoa päästä mukaan hienoon ja toimivaan joukkueeseen, jonka tarkoituksena ja tavoitteena on voittaa. Samalla haluan kuitenkin sanoa ison Kiitoksen Urheiluliitolle parista viimeisestä yhteisestä kaudesta!
Haluan myös kiittää kaikkia kaudella 2016 minua tukeneita, perhettäni, valmentajaani Tommi Martikaista, yhteistyökumppaneita... Kiitos Wattbike Finland, Piikkiön POP pankki, Lions club Piikkiö sekä Nummen pyörä/Jari Petäjä! Tukenne on sanoin kuvailemattoman tärkeää!
Valmistautuminen tulevaan kauteen on alkanut ja toivotaan, että kaudesta 2017 tulee vieläkin parempi!!!
Jesse
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti